Minä, vaihtoon?

Kyllä, juuri minä. On hassua ajatella, että noin 18 päivää ja mä oon kaukana Suomesta, maassa nimeltään Kroatia. Paikassa Kutina, kuulostaa hyvältä. Miten ihmeessä mä sit päätin lähteä vaihtoon. Mä oon oikeesti ihminen, joka tykkää olla kotona, tutussa ja turvallisessa ympäristössä. No joo, kesällä seikkailin yksinäni Virossa ja olihan se siistiä. Kulkea yksin, eikä tarkkaa tietoa siitä minne mennä. Niin, ehkä ihminen välillä tarvii sitä, että lähtee vaan rohkeesti jonneki tuntemattomaan. Kesän Viron reissussa oli oikeesti parasta se, että koska mä en aina ollu ihan kartalla, niin mä sain oikeesti tuntea sen, miten Jumala pitää huolen.

Sillon ku mun opiskelukaverit alko puhumaan siitä, että ne lähtee vaihtoon, niin ei mulla ollu ajatustakaa lähtee ite. Mä ajattelin, että vaihto vaan sotkee opiskelut, enhän mä nyt mihinkää lähe. No kun hakuaikaa oli jäljellä enää jonku verran, mä sit sainki innostuksen hakea vaihtoon. Tajusin, että nythän mulla on mahollisuus lähteä kolmeksi kuukaudeksi Viroon asustelemaan. Yllätys, tottakai mä halusin Viroon. Mä, joka jättää kaiken aina vähän viime tippaan, sain lopulta haettua vaihtoon. Sit alko ensimmäinen vaihe eli haastattelu ja vaihtoon  hyväksyminen. Tän jälkeen mä taistelin monen asian kanssa, esimerkiksi Tallinnan koulun, opintojen ym. kanssa. No lopulta mä sain sit varmistuksen, että pääsen lähtemään Viroon. Se oli mahtava uutinen ja mä oli innoissani. Minä ja Viro, kolme kuukautta. Muutama päivä varmistuksen jälkeen, mä sainkin sähköpostin, jossa kerrottiin, etten voikaan mennä Viroon, koska ketään ei voidakaan ottaa sinne. Mikä pettymys. Mä itkin koko illan mun kämppikselle tota asiaa ja muutaman kerran totesin, ettei tää vaan voi olla totta. Sähköpostissa oli mulle kolme maata, joista mä sain sitte valita uuden kohdemaan. Mä oon kuitenkin positiivinen ihminen. Mun paras kaveri Sanni tietää kyllä, etten mä kovin kauaa oo esimerkiksi itkeny  rasitusmurtumaa tai akillesjänteen tulehdusta, vaikka ne treenamisen sit pilaski. Eli mä olin kyllä jo aika pian miettimässä innokkaasti minkä maan mä niistä kolmesta valitsisin. Vaihtoehtoina oli Saksa, Unkari ja Kroatia. Mun kämppis nauro, kun kerroin perusteluja miksen esimerkiksi halua lähteä Saksaan tai Unkariin. Ne perustelut ei oikeesti kyllä ollu kummosia, mutta pakko oli jotkut perustelut keksiä, että sain karsittu kolmesta maasta kaksi. 

Kroatian mä sit valitsin. Ei mulla ollu aluksi hajuakaan, että missä päin maailmaa tuo maa sijaitsee tai millanen maa Kroatia ylipäätään on. Mutta googlea apuna käyttäen kuva maasta alkoi pikku hiljaa selkiintyä. Lähtöön on nyt siis aikaa noin 18 päivää. Vaihtoa varten mä oon täyttäny muutaman lomakkeen ja tulostellu hirveen nipun papereita. Pikkusiskolle mä laitoin ylös ohjeita, joista se voi sit kokkailla ruokaa. Yks tärkee juttu pitää vielä hoitaa ennenkö lähen vaihtoon, nimittäin omenahillon teko. Päivät vähenee ja samalla vaihtoon lähtö lähenee.

-Anne