Matkalla!: marraskuuta 2014

maanantai 24. marraskuuta 2014

Paljon poppareita!

Torstaina (20.11) heräsin joskus kymmenen aikaan varmaan, mutta lojuin sängyssä vielä kaksi tuntia, mutta mikäs siinä kun kerranki oli aikaa. Suihkun kautta laittautumaan ja sitten lähettiin kahen aikaan viemään Linnea lentokentälle ja otettiin samalla Dindo, Lau, Camilla ja Rebeca mukaan, Pienen eksymisen jälkeen päästiin turvallisesti lentokentälle ja sanottiin heipat Linnealle. Sitten mentiin Areena centeriin pariksi tunniksi ostoksille ja vähän syömään myös, ensimmäinen ruoka tälle päivälle. Tällä kertaa mun rahat säästy hyvin, koska en löytäny mitään, en edes tuliaisia vaikka kovasti yritin kattella, mutta onneksi on vielä aikaa. Sitten seitsemältä Kutinaa kohti ja pienen eksymisen jälkeen päästiin turvallisesti studiolle. Minna vei brasilialaiset kotiin ja minä, Sini ja Mirkka jäätiin studiolle katsomaan, kun Rudi veti viimeistä workshoppia ja sitten piti sanoa Thiagolle ja Filipille heipat, koska ne lähtee huomenna perjantaina Brasialiaan ja Camilla myös. Studiolta kämpille syömään, stressaamaan vähä koulutehtäviä, Goranin synttärilahjan tekoa, istumaan koneelle, syömään vähän lisää esim. noita mandariineja. Iltamyöhään tai oikeastaan yöllä ei tullutkaan uni, niin päätettiin kattoa Sinin kanssa leffa ”Safe haven”. Eli poppareiden tekoa, ihmekikatusta ja leffateatterin pystyttäminen huoneen lattialle. Hyvä leffa, jossa onnellinen loppu ja nukkumaan taidettiin mennä siinä puoli viiden aikaan aamu yöstä.

Perjantaina (21.11) herättiinki sitten siinä kahentoista aikaan. Pyykkien pesua Serbian reissua varten, koulutehtävien tekoa ja aamupalaa. Elina tuli käymään ja juteltiin vielä ennen kun sitten oli sanottava heipat ja toivotettava hyvää Brasilian reissua, kolmen viikon päästä nähdään. Ehdittiin jo aloittaa vähän seuraavan päivän pyhäkoulun suunnittelua. Kello alkoi pikkuhiljaa lähenemään kuutta ja iso joukko lapsiakin saapui jo kirkolle. Sini lepäili omassa huoneessaan. Minä lähdin kauppaan ostamaan lisää leffaevästä ja Mirkka ja Minna meni laittamaan leffaillan muuten valmiiksi. Leffana oli tällä kertaa Mr. Peabody & Sherman, josta Minna oli kehitellyt kysymykset. Leffaillan jälkeen minä ja Minna lähdettiin King’s pubiin hakemaan ruokaa. Juujuu-mieskin tervehtii meitä jo niin tuttavallisesti, ollaan vissiin muutaman kerran käyty siellä. Gorankin tuli viettämään synttäreitään kavereidensa kanssa. Minä ja Minna otettiin ruoat mukaan ja käppäiltiin kirkolle syömään Mirkan ja Sinin kanssa. Samalla suunniteltiin pyhäkoulukerta ennakkoluuloista ja syrjinnästä loppuun. Jonkin aikaa vielä koneella lorvimista, kunnes kahen aikaan maltto mennä nukkumaan.

Lauantaiaamuna (22.11) olis ehkä mielummin jäänyt nukkumaan, mutta onneksi sitä kuitenkin jakso herätä uuteen aamuun, koska meillä oli mahtava pyhäkoulu neljän lapsen kanssa. Pidimme pyhäkoulun aiheesta: ennakkoluulot ja syrjintä ja samalla saimme tehtyä yhden koulutehtävän, jee! Pyhäkoulun jälkeen syötiin vähän aamupalaa, suunniteltiin päivän ohjelma, laittauduttiin päivää varten ja lähdettiin kohti bussiasemaa. Minna jäi kotiin lepäilemään ja minä, Sini ja Mirkka lähdettiin kohti Zagrebia. Zagrebiin päästyämme mentiin ensiksi syömään hienoon ravintolaan. Mirkka ja Sini tilas oikein kunnon lihalautasen, minä taas söin kevyttä lohisalaattia. Tarjoilijan ohjeistuksen avulla lähdettiin suunnistamaan jäähallille katsomaan jääkiekkopeliä, Jokerit vs. Medvescak. Saatiin ilmaiset liput Kroatia-Suomi -seuran kautta. Oli hassua törmätä niin moneen suomalaiseen, koska myös Jokerien faniklubi oli Jokerien matkassa ja totta kai joulupukki oli myös tullut katsomaan peliä. Popcorn, hotdog ja limsa, siinä hyvät pelieväät. Ihan mahtava meininki ja viimeinen Jokerien maali tais olla se, johon mekin kunnolla vasta herättiin. Ja Jokerit voitti 3-1, hyvä Jokerit! Myös Neno ja Maria tulivat katsomaan peliä, joten päästiin heidän kyydissä kotiin. Mentiin vielä areenaa syömään ja leffaakin mietittiin, mutta porukka taisi olla sitten niin väsynyttä, että suunnattiin Kutinaan. Matkalla minä, Sini ja Mirkka laulettiin joululauluja ja jossain vaiheessa Neno tais todeta, että voisitteko olla hiljaa. Turvallisesti kämpille, jutustelua ja nukkumaan taisin mennä siinä kahen aikaan.

Sunnuntaiaamulla (23.11) jaksoi herätä siinä kahentoista aikaan. Koulutehtävän kimppuun, sitten suihkuun ja kauppaan, joka olikin mennyt kahdelta kiinni, joten ei sitten mentykään. Sitten tehtiin ruokaa siitä mitä kaapista löytyi eli tomaattisosetta, tonnikalaa, pastaa ja pinaattia. Ennen jumista ehdittiin tekemään ryhmätehtävän raportti melkein loppuun. Jumiksessa saarnasi hassun naurun omaava vanha herra Pavao. Jumiksen jälkeen annettiin Goranille synttärilahjat ja kyllä Goran näytti tykkäävän. Kämpille syömään ja koneelle istumaan. Ennen kaheksaa istuttiin Kompin kyytiin ja ajeltiin kaheksaksi M18-talolle. Kamomillateetä ja jutustelua ja illan päätteeksi suunnattiin vielä King’s pubiin syömään. Ennenkö lähdettiin kämpille päin halattiin. Diego, joka lähtee nyt seuraavaksi Brasiliaan, sanoi että muistakaa siellä Suomessa, että teillä on täällä perhe ja ihmisiä, jotka rakastavat teitä, tänne voi aina palata. Ihanat sanat päivän päätteeksi.

Tänään maanantaina sai ittensä ylös taas siinä kahentoista aikaan. (Jos meidät olisi tarkoitettu pomppaamaan aamulla pirteästi ylös, meidät olisi luotu paahtoleiviksi.) Pikku hiljaa sitä kuitenkin jaksoi lähteä kauppaa kohti. Ensiksi minä, Sini ja Minna pyörähdettiin dm:ssä ja postissa ja lopulta päästiin myös sinne kauppaan ostamaan ruokatavaroita. Kämpille päästyämme ruvettiin laittamaan ruokaa ja reippaina opiskelijoina saatiin se meidän ryhmätehtäväkin tehtyä loppuun, hyvä me. Taiteilin myös yhdelle pienelle synttärisankarille lahjan, joka pitäis huomenna muistaa viedä postiin. Tää päivä on ollu aika paljo tota koneella istumista, mutta sain kuitenkin pakattua Serbiaa varten. Huomenna minä ja Minna lähdetään junalla siis kohti Serbiaa seurakuntavierailulle. Nyt nähdään miten toimii Kroatian junaliikenne. Meidän jälkeen on sitten myös Sinin ja Mirkan vuoro mennä Serbiaan. Jee, jee! Tänään ehkä ehtii vielä kattoo jonku leffan, koska ostin poppareita, heh.

-Anne

Ps. Talvitakki ois kiva. Taitaa olla seuraavan shoppailureissun ostoslistalla tuliaisten kanssa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Do or die!

Oli mahtavaa olla auttamassa tässä show'ssa! Shown tarina oli puhutteleva, tanssijat olivat huippuja, Linnea ja lapset lauloivat ihanasti, me mustapukuiset lavan takana auttaneet tyypit osasimme hommamme. Kaikki se työ mitä ihmiset ovat sen eteet tehneet, vautsi. Työstä palkitaan, niin tapahtui nytkin. Show oli aivan mielettömän upea ja onnistunut! Mahtavaa, että sain olla mukana! Kiitos kaikille, KLT!

-Anne

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Treeniä, treeniä!

Keskiviikkona (12.11) heräsin yheksän aikoihin. Vaatteet niskaan ja raamikseen 9.30, jonka tällä kertaa veti Mirkka. Raamikseen jälkeen mentiin kauppaan ostamaan salaattivärkkejä ja käytiin tulostamassa uudet ohjelmat showta varten. Sitten hipsishopsis ruokaa laittamaan. Ennen ku lähettiin studiolle, tein vielä koulutehtävää ja kävin suihkussa. Studiolle hiihdeltiin neljäksi käymään läpi showta, mutta Thiago olikin unohtanut koko jutun ja tuli Laun soitosta paikalle vasta noin klo:16.45. Noin vartissa käytiin läpi mitä tapahtuu missäkin vaiheessa showta ja sitten dm:n kautta kämpille. Ahkerana yritin tehdä taas vähän koulutehtävää. Jossakin vaiheessa minä ja Sini juostiin kuitenkin paniikissa samalla hihittäen ostamaan lisää puheaikaa Sinille, kun se loppui kesken puhelun ja Saunalahti, jonne Sini oli soittamassa, meni 10min päästä kiinni. Kaheksan jälkeen jokainen oli naama kiinni tietokoneen näytössä, kun käytiin staff-poikien kanssa keskustelua facebookissa siitä, mihin kukin sijoittuu lavalla, oikea vai vasen. Ja kaikki selvää, naravno! Tuon antoisan keskustelun jälkeen yritettiin kattoo Sinin kans Rio 2 leffailtaa varten, mutta oli yhtä tuskaa ja Elisa vuokraamo ei kyllä saa 10p ja papukaijamerkkiä. Kaiken ärsytyksen jälkeen oli vielä mukava jutustella ennen nukkumaanmenoa.

Torstaina (13.11) herätyskello oli soimassa kyllä kaheksan aikaan, mutta ittensä ylös sai vasta reippaasti jälkeen 8, koska olis niin mielellään halunnu jäädä nukkumaan. No ei auta Maamme-laulukaan, vaan vaatteet päälle ja laittautuminen päivää varten. Meidän piti lähtee viimeistään 8.50 hakemaan Elinaa, mutta lähettiin siinä yheksän aikaan. Elina kaapattiin kotoa mukaan ja matka kohti Bosniaa yhden pysähdyksen taktiikalla alkoi. Bosnian rajalla saatiin leimat, jee ja koko retki tehtiin vain leimojen takia. Bosnian puolella oli kuitenkin tiedossa torin kiertelyä, kirpparissa käynti ja selfie. Kaiken tämän jälkeen takaisin Kroatian puolelle h&m:n ostamaan show'n mustat vaatteet ja pientä välipalaa. Hirmuisella vauhdilla kohti seuraavaa paikkaa eli Slavonski Brodin seurakuntaa; teetä, jutustelua ja paikkojen esittelyä. Kahen aikaan olikin lähdettävä takaisin Kutinaan ja kohti kinoa. Kinolla käytiin läpi showta, mutta ilman rekvisiittaa eli sohvaa, kirjeitä, telkkaria, tuoleja yms., koska ulkona satoi, niin kamoja ei ollut järkeä kuskata Kinoon. Kinosta lähdettiin autolla kotia kohti, mutta heitettiin Mirkka matkalla Natashan luo, Minna meni King's pubiin hakemaan meille ruokaa ja minä ja Sini mentiin kattomaan Rio2. Nautiskeltiin hyvästä ruoasta ja katottiin leffaa noin puoleen väliin, koska sitten oli tiedossa toinen leffa ja lisää pitsaa. Lähdettiin nimittäin King's pubiin hakemaan 4 jumbopitsaa; kolhittiin samalla reissulla vähä autoa, mutta ei naarmun naarmua. Lopulta päädyttiin Elinalle kattomaan leffaa ”If I stay” brasilialaisten, Elinan, Ninnin ja Linnean kanssa. Ehdittiin vielä jutella Elinan kanssa ja käydä läpi tulevaa rippikouluviikonloppua. Mukavan illan jälkeen suunnattiin kämpille, tiedossa teetä ja leffa loppuun.

Perjantaina (14.11) herääminen oli taas tuskaa, mutta suihkuun oli mentävä ja sitten ilman aamupalaa 9.30 koululle katsomaan m18-esitystä. Sieltä kaupan kautta kirkolle aamupalalle ja 11.30 alkoi keskustelut opettajan kanssa, eka yhdessä ja sitten erikseen minä, Minna ja Mirkka. Keskusteluiden jälkeen minä ja Sini tehtiin ruokaa ja keksittiin leffailtaan kysymyksiä. Sitten oli lähdettävä kolmeksi Kinolle käymään showta läpi. Pikku hiljaa se siitä lähtee ja hyvä tulee. Kuuden aikaan oltiin valmiit, tavarat kipinkapin studiolle ja sitte pikajuoksua kirkolle leffailtaan. Leffaillassa oli neljä lasta, joiden kanssa saimme leffaillan jälkeen hyvät keskustelut aikaan. Sinisten lintujen ja tanssiliikkeiden jälkeen laitettiin paikat kuntoon ja mentiin ylös syömään. Mirkka, minä ja Sini katsottiin A-studiota tasa-arvoisesta avioliittolaista. Sai aikaan kyllä paljon keskustelu kuin myös se, että tältä vuodelta jäi Maata Näkyvissä –festarit väliin. Kls:n kuuntelu onneksi vähän lievitti Mnf-itkua/-tuskaa. Mirkka jaksoi vielä tiskata ja mä pesin lattiaa ja kyllä kaikki tuo pitää tehdä keskellä yötä. Niin syötiin muuten taas pussi mandariineja päivässä, aamulla kulho oli täynnä ja illalla kulhossa yksinäinen sitruuna, jonka Mirkka heitti seinään Mnf-itkun keskellä. No kyllä sinne nukkumaankin päästiin lopulta. Unta palloon, että jaksaa juosta taas paikasta toiseen.

Lauantaina (15.11) heräsin yheksän aikaan ja puin vaatteet päälle. Rippikouluviikonloppu alkakoon eli ilman aamupalaa pyhäkouluun, jonne tuli valtavasti lapsia ja nuoria. Mirkka ja Minna piti opetuksen siunauksesta ja Dalibor veti toiminnallisen osuuden, jossa he maalasivat kankaalle Raamatun kohdan pohjalta. Pyhäkoulun jälkeen me neljä, Lea ja riparipojat eli Ivan ja Matej lähdettiin King's pubiin syömään ja sen jälkeen tultiin takaisin kämpille. Mä menin suihkuun ja tein todistuspuheen rukouksesta. Kello:15 alkoi alfaopetus, jossa Elina opetti, laulettiin yhdessä ja minä ja Sini pidettiin todistuspuheet, niin ja ei unohdeta syömistä eli teetä ja leipiä. Kun viiden aikaan opetus loppui, minä, Sini ja Lea lähdettiin kävelemään ja testaamaan Kutinan leikkipaikat, pääasiassa keinut (kiikkuukiikkuu). Pikku ulkoilu teki aivan hyvää, koska sitten oli taas mukava syödä, pelata Bictionarya ja valmistautua leffailtaan. Puoli kahdeksaksi lähdettiin studiolle. Illan leffa oli ihana rakkaustarina Suomen kuusimetsästä pimeästä hirsipirtistä. No ei kyllä ollut, vaan Dracula. Leffan jälkeen pojat alkoivat olla sitä mieltä, että haluavat kirkolle nukkumaan. Eli kohti kirkkoa ja jääkaappia. Pojat söi jäätelöä ja Gorankin tuli eväsretkelle ja kirkolle nukkumaan. Pojilla riitti energiaa kyllä koko illaksi, koska pojat yritti koko illan säikyttää mut kuoliaaksi. Meilläkin oikeastaan oli aika paljon energiaa naurusta päätellen. Mutta onneksi lopulta päästiin nukkumaan.

Sunnuntaina (16.11) heräs ekan kerran jo seittemän aikaan siihen, että pojat oli hereillä. Ittensä sai ylös kuitenkin vasta siinä kymmenen aikaan. Ja sitten aamupalalle koko porukalla. Nyt oli oikein herkkuaamupala poikien kanssa, kaikki hienosti katettuna pöydälle. Aamupalan jälkeen pojat katto leffaa ja me diipadaapailimme omiamme. Päivän ensimmäinen jumis oli Antunovacissa. Siellä Mirkka piti saarnan, Minna säesti laulut ja pojat luki raamatun kohdat. Jumiksen jälkeen lähdettiin takaisin Kutinaa kohti. Goranin isä oli tehnyt meille lounasta ja niin hyvää. Alkuliemi, kanaa ja pottumuusia sekä Ruustinnan tekemää omenarusinaherkkua. Lounaan jälkeen oli aikaa tehdä vielä koulutehtäviä ennen ”Kutina” - jumista. Jumiksen jälkeen kökittiin kämpässä. Illan ratoksi ruvettiin värjäämään Sinin tukkaa ja totta kai syötiin hirvee määrä mandariineja. Iltapalaksi mussutin teetä ja leipää, samalla, kun kirjotin showohjelman tiivistetysti paperille. Iltamyöhään Mirkka tuli vielä juttelemaan vielä joksikin aikaa mun ja Sinin kämppään ja 12 aikaan ruvettiin nukkumaan.

Maanantaina (17.11) heräsin siinä kymmenen aikaan. Yhdentoista aikaan pidettiin työkokous ja käytiin läpi seuraavien viikkojen juttuja. Työkokouksen jälkeen tehtiin ruokaa ja valmistauduttiin lähtemään Kinolle. Treenattiin showta varmaan kuus tuntia, huh huh ja vielä kerran huh. Pitkän päivän jälkeen mentiin King's pubiin hakemaan ruokaa ja kyllä sai juujuu-mies taas nauraa mun käsiliikkeille ja Minnan röyhtäsylle. Kompilla kämpille syömään ja sitten nukkumaan.

-Anne

tiistai 11. marraskuuta 2014

MINÄ 21v !

Aamulla sain herätä yhdeksältä siihen, että Sini, Minna ja Mirkka tulivat laulamaan onnittelulaulun ja toivat aamupalan sänkyyn. Siitä alkoi mahtava syntymäpäivä ihanien ihmisten kanssa. Aamupala poskeen ja suunnaksi kello kymmenen työkokous. Kun astuin Elinan työhuoneeseen, oli vastassa Sini, Mirkka, Minna, Elina ja Neno sekä täydellinen kakku. Sain ihanan lahjan, joka oli niin mun värinen ja näkönen, oi että. Nautiskeltiin herkuista ja samalla käytiin läpi seuraavien viikkojen ohjelmaa. Sain vielä toisenkin lahjan, kun Minnan lauloi mulle laulun, ää niin ihana laulu kera kauniin äänen. Kakkuhetken ja työkokouksen jälkeen kävin ohjauskeskustelun Elinan kanssa. Mun jälkeen oli Mirkan vuoro ohjauskeskustelulle, joten mä siirryin seuraavaksi facebookin pariin, heh. Ja totta kai ihastelemaan lahjoja ja syömään, koska syöminen on kivaa. Minä, Minna ja Sini oltiin suurin osa päivästä aika hyvin liimattuina penkkeihin tietokoneen ääreen, kun taas Mirkka ahkeroi Elinan toimistossa järjestellen paikkoja. Kyllä me sitten saatiin aikaseksi lähteä studiolle viemään kakkua ja kakku kyllä hävis nopeesti, hyvä juttu! Ja totta kai syntymäpäivänä on mentävä King’s pubiin syömään ja saatiin myös Ninni ja Linnea mukaan. Illalla pidettiin vielä leffailta!

Täytyy sanoa, että oon saanu tutustua täällä moniin aivan ihaniin ihmisiin. Ja tuosta ohjauskeskustelusta voin sanoa, että oon niin kiitollinen Elinasta ja kaikista niistä sanoista ja ajatuksista, joita oon saanu häneltä kuulla. Ja ihan jokaisesta hetkestä täällä Kroatiassa, niin valtavan kiitollinen, huh huh. Mahtava päivä ihanien ihmisten kanssa, KLT <3

Anna Puu - Mestaripiirros

https://www.youtube.com/watch?v=g9G3eLKkAyM

Kls - Kls

https://www.youtube.com/watch?v=vQC-VGZfdAs

-Onnellinen & kiitollinen Anne

Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten...!

Perjantaina (31.10) heräsin puoli kahdeksan aikaan. Aamupalaa syötiin puoli 9 aikaan saksalaisten kanssa. Tämän jälkeen tyhjennettiin saksalaisten auto ja kärry kaikista tavaroista, joita he toivat humanitaariseen apuun. Sitten saksalaiset lähtivät Elinan kanssa autolla tutustumiskierrokselle ja me jäimme kämpille Nenon kanssa. Neno ja Mirkka taistelivat Mirkan koneen kanssa ja yrittivät saada nettiä toimimaan. Minä menin nukkumaan, mutta Minnan ja Sinin liikkeistä ei oo kyllä hirveesti tietoa, kävivät ehkäpä kaupassa ja olivat ylhäällä. Päiväunien jälkeen menin ylös syömään ja sain julkaistua kahden viime viikon blogitekstit , jee. Sitten alkoi valmistautuminen leffailtaan. Noa tuli ja auttoi tekemään popparit. Kun kello läheni kuutta, paikalla oli Neno, Noa ja Ivan. Tiedossa oli legoleffa, joka loppujen lopuksi oli parempi kuin odotin. Mirkka esitti meille kysymyksiä legoleffasta, everything is awesome. Loppuilta oli tiskausta, koneella oloa ja saksalaisten kanssa jutustelua. Tietysti olisi voinut yrittää mennä ajoissa nukkumaan, mutta minä ja Mirkka innostuttuiin vielä taittelemaan aamupalaservettejä kukan muotoon ja kyllä ne kukilta ihan näytti.

Lauantaina (1.11) oli noustava ennen seitsemää, koska 7.15 olimme aamupalalla yhdessä saksalaisten kanssa. Aamupalan jälkeen hyvästelimme heidät ja sitten alkoi tiskaaminen. Tiskit pesty ja pöytä tyhjätty. Sen jälkeen hain koneen ja tein koulutehtävää ja pohdin illan pyhäinpäivän palveluksen puhetta. Minna lepäili koko aamun ja aamupäivän. Mirkkakin meni ottamaan vielä torkut ja Sini kirjoitti matkapäiväkirjaa. Suihkuun ja sitten pikapikaa valmiiksi. Kello 11.15 lähdettiin Antunovacin hautausmaalle, pidimme pienen muistohetken Ruustinnan miehen haudalla, Elina puhui ja lauloimme kaksi laulua. Sitten ajelimme takaisin Kutinaan. Menimme vielä Elinan kanssa King's pubiin syömään ja samalla hakemaan Minnalle jotain syötävää kotiin. Pois lähtiessä oli pakko kääntyä takaisin, koska Minnan ruoka jäi :D Kämpillä ehdin pohtia vielä illan puhetta, ennen kuin puoli viiden aikaan mentiin kirkolle valmistelemaan iltaa. Pyhäinpäivän palvelusta varten laitettiin monta kynttilää, siis todella monta. Puoli kuuden aikaan sytytettiin kulkuväylä ulos, mikä pimenevässä illassa näytti erittäin kauniilta. Ilta eteni niin, että jokainen sai sytyttää kynttilöitä poisnukkuneiden läheistensä muistoksi. Minä ja Mirkka pidimme puheet. Tuo ilta kynttilöineen ja puheineen oli erittäin koskettava ja tunnelma kirkossa oli ihana. Palveluksen jälkeen menimme katsomaan hautausmaata, joka oli kuin punainen kynttilämeri. Sieltä kävelimme studiolle nuorteniltaan katsomaan leffaa, into the storm. Sitten käppäiltiin kämpille takaisin ja pitääki taas laulaa jotain ihmelauluja koko matka. Ennen kuin meni nukkumaan, piti maha täyttää suolaisilla letuilla ja hilloleivillä.

Sunnuntaina (2.11) sai nukkua pitkään. Aamupalalle, pyykkien pesua ja tietokoneella oloa. Kahdeksi mentiin kinoon katsomaan harjoituksia ja saamaan lisää tietoa kaikesta tulevasta showta varten. Neljän jälkeen lähdettiin takaisin kirkolle, koska ennen kello viiden ehtoollisjumista oli kiva syödä vielä jotain. Branko saarnasi ja Minna lauloi ehtoollisen aikana. Ehtoollisjumiksen jälkeen jutusteltiin kirkkoväen kanssa. Pikku hiljaa alkoi olla mahassa sellainen tunne, että minä, Minna ja Sini päätettiin lähteä syömään King's pubiin ja pian meidän jälkeen saapui myös M18-porukka. Yhteisen illan jälkeen tultiin kirkolle ja Minna meni nukkumaan. Minä ja Mirkka mentiin vielä Sinin huoneeseen juttelemaan. Voi taas sanoa, että meni vähän ehkä ylikierroksilla, kun mandariinitkin lenteli sinne tänne. No päästiin kuitenkin lopuksi nukkumaan.

Maanantaina (3.11) heräsin siinä puoli kymmenen aikaan. Tuntuu, ettei oo hetkeen syöny aamupalaa sillee rauhassa nautiskellen, vaan nytkin vaan yks mandariini naamaan, suihku ja vaatteet päälle. Puoli 11 oli työkokous ja Minna jatkoi työkokouksen jälkeen ohjauskeskusteluun. Sillä aikaa syötiin kolmistaan aamupalaa tai oikeastaan ehkä jo lounasta. Maanantain lepopäivä vaihtui ahkeroinniksi, koska Elinan toimisto oli tarkoitus laittaa uuteen uskoon eli uuttaa väriä seinään. Tavaroiden siirtelyä, kaappien tyhjäystä ja muutama tunti maalausta sekä mahan murinaa. Kun päivän työt oli hoidettu, lähdettiin kauppaan. Kaupasta tarttui mukaan ihan valtavasti tavaraa, salaattiakin sen verran, että sillä olis voinu ruokkia vaikka hevoslauman. No ei nyt aivan, mutta paljon sitä ostettiin. Haettiin kaupasta siis tortillavärkit. Ilta oli tortillojen tekoa ja syömistä sekä sekoilua, josta Mirkalla taitaa olla jonkinlaista videomateriaalia. Suoritettiin myös arvonta siitä, kuka joutuu luopumaan paikastaan alakerrassa, mutta saa arvonnasta palkinnoksi paikan Sinin kämppiksenä. Onni suosi minua, joten loppuajan asustelen vähän lähempänä keittiötä ja jääkaappia kuin ennemmin. Loppuillasta järjestelin vielä hieman tavaroita ja sitten lenkkivaatteet ja petivaatteet mukaan ja Sinin huoneeseen nukkumaan.

Tiistaina (4.11) herättiin kaheksan aikaan. Minna oli jo viilettänyt puoli kaheksan bussilla Zagrebiin viettämään vapaapäivää ja myöhemmin myös meidän oli tarkoitus seurata Minnaa. Aamulla kuitenkin lähettiin lenkille, innostuttiin myös vähä lehdistä ja tuli kivoja kuvia. Kun tultiin takaisin lenkin virkistäminä oli tiedossa suihku, aamupala ja laittautuminen. Sitten lähdettiin kohti Zagrebia bussilla, pienen pienellä bussilla. Zagrebiin päästiin kuitenkin turvallisesti ja ratikalla suunnistettiin kaupoille. Nälkä alkoi tuntua vatsassa, joten pohdittiin ensimmäisenä vaihtoehtona Mäkkäriä. Ajateltiin kuitenkin metsästää joku toinen paikka. Lähdettiin siis kiertämään Zagrebin kaupunkia ja sen katuja. Ei kuitenkaan löydetty ruokapaikkaa, mutta ostettiin vähän ruokaa torilta ja kioskilta ja vietiin herralle, joka nukkui puistonpenkillä. Sitten käppäiltiin kohti Mäkkäriä; joo ei mennä sinne, mutta lopulta kuitenkin istutaan siellä, kun ei mitään muuta paikkaa löytynyt. Minna lyöttäytyi meidän seuraan ja vielä ennen bussiasemalle lähtöä ehdin ostaa ihanan väriset vansit. Minna tuli mukaan meidän seuraan. Sitten lähdettiin hirveetä vauhtia kohti bussiasemaa, mutta ei valitettavasti ehditty ekaan bussi, joka lähti 17.15. Kello 19 bussia odotellessa haahuiltiin etsien kakkukahvilaa, mutta ei löydetty, joten käytiin leipomosta hakemassa pientä purtavaa. Bussi toi meidät turvallisesti Kutinaan. Ennen kämpille menoa minä, Sini ja Mirkka käytiin kaupassa ostamassa lahjavärkkejä. Minna meni nukkumaan pitkän päivän jälkeen ja me mentiin ylös syömään eka tortilloja ja sitten väännettiin ehkä yli kolme tuntia Elinalle ja Thiagolle 3v.häälahjaa. Ja meillä meni ehkä taas vähä lujaa, mutta se on ihan sallittua, kun kukaan muu ei ole näkemässä. Sitten nukkumaan, iltasatuna käytiin Sinin kanssa läpi ”Do or die” show'n ohjelma.

Keskiviikkona (5.11) heräsin joskus kaheksan aikaan ja aamupalan jälkeen oli suunta puoli kymmenen raamattupiiri. Tällä kertaa Minna piti raamiksen ja paikalle saapuikin paljon porukkaa ja myös uusia kasvoja. Raamiksen jälkeen mentiin siivoamaan Elinan toimistoa, revittiin teipit pois ja järjesteltiin tavarat paikoilleen. Sini ja Mirkka lähti Zrinkan ja Zoen luo käymään ja minä ja Minna mentiin studiolle käymään läpi showta Thiagon ja muiden heppujen kanssa. Studiolta suunnattiin postiin ostamaan postikortteja ja sen jälkeen dm:n ja bipaan haistelemaan hajuvesiä. Käytiin me vielä ruokakaupassakin ja yritettiin jakaa muutama mainoslappu ihmisille, jotta löytävät tiensä tanssishowhun. Illan ruokana oli pakastepitsat ja hyvää oli, vaikka oma meni lattian kautta lautaselle. Mun muuttokuorma siirtyi Sini huoneeseen ja suurin piirtein kaikki tavaratkin meni heti paikoilleen. Sitten lähdettiin Sinin kanssa vielä happihyppelylle nostamaan rahaa ja käymään uudestaan kaupassa, koska myös Sini halusi pitsaa ja mää taisin ostaa taas jotain hyväskää. Illalla rauhoittuminen teekupposen ääressä kera koulutehtävän. Pikku hiljaa kaikki siirtyi omiin huoneisiinsa pakkailemaan seuraavan päivän reissua varten. Minä ja Sini tehtiin kuitenkin kaikkea muutaku pakattiin, koska Sinin tukka sai hetkeksi uuden ilmeen. Mutta pakattuakin saatiin ja jossain vaiheessa myös Mirkka tuli meidän huoneeseen diipadaapailemaan. Nukkumaan mentiin kyllä, ei huolta, mutta ilta oli tuttuun tapaan sekoilua.

Torstaina (6.11) kello herätti 7.30. Aamun ohjelmassa suihku, hiusten kuivaus, laittautuminen ja viimeset paikkailut. Ja hienoa, aamupalaa ei ehditty syömään. Puoli yhdeksän aikaan auto lähti kohti Crikvenicaa, tuttuun tapaan yhden pysähdyksen taktiikalla. Koko matkan sai taas katsella upeita maisemia. Kun tultiin perille, vietiin tavarat heti huoneeseen, pedattiin sängyt ja suunnistettiin lounaalle. Taas aivan ihanaa ruokaa ja jälkkäriä, nam. Lounaan jälkeen meillä oli aikaa aina sinne puoli seitsemään asti. Eli meillä oli aikaa lähteä kiertelemään kauppoja, syödä kakkua kahvilassa, testata liukumäet lasten leikkipaikassa, istua merenrannalla ja keskustella häistä ja siitä, miten ihana tuoksu meren läheisyydessä on. Päivällinen oli katettu puoli seitsemäksi ja sitä odotellessa tuli laulettua yhdessä taas muutama laulu. Ruoan jälkeen Minna ja Mirkka meni ehtoollisjumikseen ja minä ja Sini mentiin suunnitteleman lauantain pyhäkoulua. Hyvä tulee ja lujaa menee kera vaahtokarkkien. Kolme tuntia pyhäkoulun suunnittelua ja yhentoista jälkeen pää tyynyyn.

Perjantaina (7.11) herätys kello 7, pikainen suihku, vaatteet päälle, tavarat laukkuun ja huoneesta ulos kello kahdeksan. Aamulla satoi sen verran, että tavarat vietiin autolle juoksujalkaa. Aamupalat naamaan ja sitten matka kohti Zagrebia sai alkaa, kyydissä myös Elinan ystävä, lempinimeltään Dada. Zagrebissa suunnattiin Yliopistolle tilaisuuteen, jossa Elinan sai diplomin opinnoistaan teologisessa. Myös Thiago, Lau, Camilla ja Diego tulivat onnittelemaan Elinaa. Porukalla mentiin syömään vähän hienompaan ravintolaan kuin King’s pub ja kyllä ruoka oli hyvää, mitenkäs muutenkaan. Seuraavaksi edessä olikin päivän paras osuus eli rahojen tuhlaus. Areenassa kauppojen kiertelyyn saatiin kulumaan sellaiset kuusi tuntia ja kyllähän sieltä tavaraa mukaan tarttui jokaiselle, monta pussia. Elina tuli poimimaan meidät matkalle kohti Kutinaa, mutta ehdimme vielä poiketa McCafeessa herkuttelemassa. Kun tultiin kämpille kaiken sen tavaramäärän kanssa, annettiin Elinalle lahja ja toivottavasti sen sisältö on vielä hyvässä kunnossa. Ennen nukkumaan menoa ja Sinin yöllisiä pingviinileikkejä jokainen sai esitellä vielä ostossaaliinsa.

Lauantaina (8.11) herättiin Sinin kanssa siinä kaheksan aikaan, vaikka tarkoitus oli jo aiemmin. Suihkuun ja sitten hirveellä kiireellä metsästämään peilejä pyhäkoulun askarteluosuutta varten. Ja oli hirveen kiva käydä aamulla suihkussa, kun juoksemisen ja kiireen jälkeen oli taas semmonen olo, että voisko mennä suihkuun. No peilit kuitenkin löydettiin, vaikka niiden irrottaminen siitä taustalevystä oli ”pienen” työn takana. Ennen kymmentä ehdittiin vielä suunnittelemaan pyhäkoulu loppuun ja tekemään mallikappale siitä, millaisen huoneentaulun jokainen saisi tehdä. Pyhäkouluun saapui Ivan, Ivan, Noa ja tietenkin Neno. Oli aivan mahtava pyhäkoulukerta leikkeineen, lauluineen ja askarteluineen. ”Remember, you are special, because I made you. –God”. Pyhäkoulun jälkeen lähdettiin Kinolle käymään läpi showta ja niitä osioita, joissa meidän tulee olla mukana antamassa tarvittavat tavarat lavalle. Ehkä se siitä pikku hiljaa alkaa sujumaan ja onnistumaan niin, että pystytään olemaan nopeita ja värikkäitä. No oikeastaan tuo värikkäänä oleminen ei onnistu, koska meillä on mustat vaatteet. Kinolta mentiin vatsat muristen King´s pubiin ja M18 seurasi perässä, hah. Ennen nuorteniltaa ehdin vielä kirjoitella postikortteja ja käymään pienellä happihyppelyllä. Nuortenillassa vietettiin Diegon yllätyssynttäreitä ja muuten hiukan hurja meno näillä tanssijoilla. Tanssia, limboamista ja totta kai hyväskää. Sinille kiitos, kun hieroi mun niskoja.

Sunnuntaina (9.11) sai nukkua pitkään, ihanaa. Aamupalan jälkeen minä, Minna ja Sini käytiin läpi tanssishown ohjelmaa ja Mirkka lähti hakemaan Linneaa lentokentältä. Linnea on siis tulossa laulamaan showhun. Suuntana Kino ja harjoitukset. Että huh huh, siinä on menoa ja meininkiä. Vielä kun muistais, että missä välissä mitäkin pitää olla laittamassa lavalle. Nyt tulee sohva ja pöytä, nyt ne pois ja seuraavaksi tuolit ja pöydät, joo ja nyt niitä ei enää tarvita, joten jääkaappi lavalle ja mitähän vielä. Kiirettä pitää ja ihmisiä niin paljon, että meinaa tila loppua. Kun harjoitukset oli loppu, kannettiin kamat autoon ja suurimmat tavarat kannettiin kävellen studiolle. Sitten hipsittiin takaisin kämpille, muutama mandariini poskeen ja kello viiden jumikseen. Tällä kertaa oli Mirkan vuoro saarnata ja hyvinhän se meni. Jumiksen jälkeen minä ja Minna mentiin tekemään ruokaa, koska hiukan alkoi tuntua se, ettei koko päivänä ollut syönyt mitään kunnollista. Illalla soittelin vielä kotiin päin ja toivottelin isälle hyvät isänpäivät ja sain jo myös ennakkoon synttärionnittelut. Sarankin kanssa tuli juteltua varmaan tunti. Ennen nukkumaan menoa, joka tapahtui siis kello kahden aikaan yöllä, oli pakko pitää leffailta omissa oloissaan.

Maanantai (10.11) ja vapaapäivä, tarkoittaa sitä että herätyskello ei ole herättämässä ja voi nukkua niin pitkään kuin unta riittää. Tänään aika on kulunut koulutehtävien parissa, hyvää ruokaa kokkaillessa ja Sinin kanssa lenkkeillessä. Sini olisi halunnut iltalenkillä mennä metsäpolkua pitkin, mutta onneksi oltiin molemmat sen verran fiksuja, ettei lähdetty sinne harhailemaan, koska hetken päästä tuli vastaan kyltti joka kertoi, että tuo alue taisi olla miinakenttä. Tai tuolla alueella voi olla vielä sodan aikaisia pommeja tai muuta, joita ei ole vielä löydetty ja raivattu pois. Lenkin jälkeen suihkuun ja kone ja ruoka on taas kivoja kavereita Sinin, Minnan ja Mirkan lisäksi. Illalla soitettiin Diegolle ja laulettiin syntymäpäiväonnittelut, jee. Muistakaa, että mandariinitkin voi olla vaarallisia, jos niillä päättää heittää jotakin, heh.

-Anne