Kakkuja, kirkkoja ja King's pub!

Tiistai meni mun mielestä todella rennoissa merkeissä. Heräsin siinä joskus 11 aikaan ja tuttuun tapaan istuttiin keittiössä jokainen omilla koneilla välillä syöden aina neljään asti, jep jep. Tiistaina käytiin ensimmäiset ohjauskeskustelut. Sovimme, että jokaisella olisi se puolituntia aikaa jutella Elinan kanssa, mutta jokaisen vuoro venyi kyllä sinne lähemmäksi tuntia. Sillä aikaa kun odottelin omaa vuoroani, tapasin yhden Kroatiassa työskennelleen lähetystyöntekijän, Railin. Löysin myös jalkapallon, jee ja sain myös Goranin hetkeksi aikaa mun jalkkiskaveriksi. Jalkapallo oli kiva löytö, mutta kolme etanaa kuolleen hiiren kimpussa ei ollut. Täällä on siis lihansyöjäetanoita. Ohjauskeskustelun jälkeen lähdettiin ensiksi ensiapuun, jossa Minnalle tehtiin nopea tarkastus, jonka jälkeen suuntana oli apteekki. Toivottavasti flunssa ja kuumeilu menisi pian ohi. Lopuksi suunnistettiin koko porukalla King's pubiin syömään ja oi että mitä ruokaa. Ennen kuin käppäiltiin takaisin kämpille, käytiin repimässä vähän käteistä seinästä. Ilta meni yhdessä tutustuen Carlan poikakaveriin Pasiin, joka tuli viikoksi Kroatiaan lomailemaan. Aamulla Mikko ja Priscilla lähtivät Suomeen ja läpsystä vaihto saatiin taas meille mukava suomalainen vieras tänne. Yhteinen ilta päättyi kommunistipokeriin, joka oli kyllä mielenkiintoinen peli, kunhan vain pokka pysyis.

Voitteko muuten kuvitella, että keskiviikkona herättiin jo ennen yhdeksää. Puoli kymmenen aikaan oltiin Kutinan seurakuntanaisten kanssa yhteisessä rukouspiirissä ja käytiin läpi Sananlaskujen viimeistä lukua. Rukouspiirin jälkeen sovimme yhteisen päiväohjelman ja päivä alkoi kuulostamaan oikein hyvältä. Ensiksi minä, Minna ja Mirkka menimme kiertämään toria. Siellä oli muun muassa luutia, paprikoita, kaaleja, vaatteita, kenkiä ja sipuleita. Torikierroksen jälkeen Minna päätti mennä lepäilemään kämpille ja minä ja Mirkka jatkoimme matkaa kirjakauppa Tipiin. Sieltä mukaan tarttui molemmille kroatia-englanti –sanakirjat. Päätimme vielä mennä ruokakauppaan ostamaan ruokaa ja juotavaa. Tiistaina King's pubissa ollessa tilasimme vettä ja vesipullossa oli teksti, jossa oli jokin viisaus. No kaupassa ollessamme sitten käytimme runsaasti aikaa siihen, että luimme kyseisistä pulloista, mikä viisaus kussakin pullossa lukisi. Koska hyllyjä oli enemmän kuin yksi, aikaa tosiaan meni ja vielä kun innostuttiin kuvailemaan tekstejä, koska jokaista hyvällä tekstillä varustettua pulloa ei viitsinyt ostaa. Kaupasta käppäiltiin kämpille ja ruoaksi pastaa ja kananugetteja. Mirkka yritti ehkä säästää aikaa, ottamalla kananugetit ja ketsupin vessaan mukaan ja syödä ne sitten siellä. No ei, mutta jossain vaiheessa katoin, että okei, Mirkka menee vessaan kananugettejen ja ketsupin kanssa. Muutama sekunti myöhemmin molemmat nauraa mahat kipeenä, että mitähän juuri tapahtui. 

Nauruterapian jälkeen minä ja Mirkka lähdettiin Annan tyttären viinitilalle. Harmittaa, kun Minnan tauti on niin sitkeä, että toiselta on voimat poissa ja sitten joutuu jäämään peiton alle lepäilemään. Viinitilalle mutkiteltiin Annan auton kyydissä. Perillä meitä vastassa oli Annan tytär ja hänen miehensä. Anna oli menossa auttamaan tytärtään jonkun paprikasörsselin teossa, voi kun muistaisi sen nimen ja ajateltiin, että me varmasti menemme auttamaan. No he sanoivatkin, että nyt te olette vapaita menemään minne haluatte, aikaa melkein kaksi tuntia, selvä. Anna antoi meille molemmille viikunat ja näytti pienen tien, joka johti metsään. Selvä, sinne siis. Tie oli alamäkeä ja kurainen, joten matka tietä alas oli liukastelua ja pieniä kiljahduksia. Kun mäki oli selvitetty, silmiemme edessä aukeni upea näky. Mä rakastan kulkea metsässä, joten myös nyt metsässä kulkeminen oli yhtä ihailua ja nautiskelua. Maa täynnä lehtiä, ruusumattoja, korkeita puita, nousuja, laskuja, hämähäkkejä, tammenterhoja, sammakoita, mutaa ja muuta mukavaa. Suunta ei aina ehkä ollut niin selvä, mutta sienestäjän neuvojen avulla löysimme takaisin Annan tyttären viinitilalle. Mahtava puolentoista tunnin seikkailu kauniissa metsässä. Saatiin vielä hyvät tarjoilut; kukkamehua ja suolakeksejä paprikasörsselin kera. Kohta suuntana olikin jo seuraava paikka, joten sanoimme heipat. Tuonne on kyllä vielä päästävä uudestaan. 

 

Viideltä kirkolla alkoi naistenpiiri, sellainen toimintakerho. Seurakuntanaiset kokoontuivat yhteen; tällä kertaa ohjelmassa oli muun muassa hunajapurkkien koristelua. Jossain vaiheessa minä liukenin paikalta pelaamaan Goranin kanssa jalkapalloa. Kiva, että myös täällä mulla on tämmönen jalkapallokaveri, niin kuin pikkusisko kotona. Tällä hetkellä mä johdan 3-2, mutta peli ei kuulemma vielä loppunut eli se jatkuu vielä joku toinen päivä ja selviää kumpi on voittaja. Kahdeksan aikaan löysimme itsemme tanssistudiolta, mutta ilmoittautuminen tanssitunneille jäi vielä myöhemmäksi. Pasi ja Carla kutsui meidät syömään. King's pub täytti jokaisen mahan pullolleen, kiitos King´s pub. Illalla minä, Mirkka ja Pasi otimme vielä erän kommunistipokeria ja koska keskustelu vain jatkui ja jatkui, menimme nukkumaan vasta puoli kolmen aikaan. 

 

 Torstaina heräsin siihen, että Minna oli taas reippaana herännyt aikasemmin kuin minä ja Mirkka ja tuli kymmenen aikaan sanomaan, että meeting Elinan kanssa kello 12. Eli ylös sängystä ja nokka kohti aamupalaa. Minna jäi kämpille vielä lepäilemään ja minä, Mirkka ja Elina otimme ensiksi suunnaksi erään mummon kodin. Siellä vastassa oli mummo ja hänen siskonsa, joka oli tullut vierailulle Saksasta. Pientä jutustelua ja keksejä, jonka jälkeen suuntasimme seuraavaan paikkaan. Siellä meitä oli vastassa pieni ja suloinen, noin 1-vuotias tyttö ja hänen äitinsä. Tuo pikkuinen otti minut ja Mirkan hyvin vastaan, hän ei vierastanut yhtään ja innostui heti leikkimään kanssamme. Muun muassa Mirkan korut sai kyytiä ja myös silmälasit tuntui tätä neitiä kiinnostavan. Kävimme vielä tekemässä kymmenen minuutin lenkin rattailla ja ehdimme juuri sadetta pakoon takaisin sisälle. Mukavaa, että tätä tyttöä ja hänen äitiään mennään moikkaamaan varmasti vielä monta kertaa. Arvatkaa mistä haettiin ruokaa mukaan ja mentiin kämpille syömään, no King's pubista. Sitten vaan nautittiin hyvästä ruoasta ja oltiin koneella. Kuudelta lähdettiin moikkaamaan suomalaisporukkaa Kutinan hotellille. Jee, lisää suomalaisia. Kyseessä oli siis vanhemman ikäryhmän naiset ja miehet, yhteensä noin 30. Jätettiin porukka rauhassa majoittautumaan ja lähdettiin itse kauppaan. Kaupasta mukaan lähti muun muassa sitruunoita, valkosipuleita, reikäkauha ja kuulokkeet. Se sylin kokoinen vesimeloni jäi onneksi vielä kauppaan, koska edes puntari ei suostunut punnitsemaan sitä. 

Loppuilta olikin pitkä. Mentiin ensiksi Pasin kanssa King's pubiin syömään ja sieltä tulimme kämpille. Keskusteluja riitti kolmeen asti yöllä. Itsellä oli pää kyllä täynnä niin isoja juttuja ja ajatuksia. Täytyy vaan sanoa, että oon kiitollinen näistä kahesta huippunaisesta ja siitä, että saan olla täällä just näiden ihmisten kanssa. Saan olla kiitollinen myös siitä, että oon saanu mahdollisuuden tutustua myös Pasiin, tää kaveri on mahtava. Tällä hetkellä tuntuu siis siltä, että on niin upeeta olla täällä. Ympärillä hienoja ihmisiä, tarkoittaa; mun on hyvä olla. Mä pääsin nukkumaan vasta neljän aikaan, koska olin päättänyt, että menen suihkuun. Sen verran noita hiuksia, että niitä ei ihan yhtäkkiä aamulla kuivatakaan.

Jos valvoo myöhään, seuraavana aamuna herääminen on tuskaa. Erityisesti silloin, kun pitää herätä herätyskellon pärinään. No lopulta sain itseni ylös sängystä, vaatteet päälle, leipä mukaan ja kohti Kutinan hotellia. Harmi, että Minnan tauti on niin sitkeä, että se vain jatkuu ja jatkuu. Nyt rukousta kehiin, että saadaan Minna terveeksi. Bussi täynnä suomalaisia ja yhtenä matkaoppaana Goran lähtivät tutustumaan kahteen kirkkoon, Kroatian historiaan ja maisemiin puoli kymmeneltä. Perjantaipäivän reissu piti sisällään myös rentoutumisen kylpylässä. Loppumatka meni unessa ja muutenkin päivä meni aika sumussa, koska silmät ja pää oli aika kipeät. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä sota-alueet, peltomaisemat ja kranaatin sirpaleista vaurioituneet kerrostalot sekä kuulla usean ihmisen tarinoita siitä, millaista elämä oli sota-aikaan ja mitä kaikkea he ovat joutuneet kokemaan. Takaisin Kutinan hotelille tultiin kuuden aikaan. Minä ja Mirkka lähdimme vielä villapaitakauppaan, koska täällä on aika viileät oltavat. Mukaan saimme myös kaksi naista suomalaisporukasta. Jokainen löysi jotain lämmintä ja mukavaa. Naiset lähtivät takaisin hotellille syömään ja minä ja Mirkka menimme hakemaan King´s pubista ruokaa. Laskujeni mukaan siis viides kerta neljän päivän aikana. Loppupäivä on vietetty kämpillä syöden ja tuskaillen sitä, että netti ei toimi, mutta toivottavasti Neno tulee auttamaan asian kanssa jossain vaiheessa. Vielä on pakko saada teetä lämmittämään kroppaa ja sitten ajoissa nukkumaan.

Lauantaina saimme nukkua pitkään, koska päivän ohjelma alkoi vasta kahdelta. Kahdelta koko suomalaisporukka kokoontui Kutinan kirkkoon, jossa tarjolla oli valtavasti syötävää; suolaista ja makeaa ja molempia varmaan seitsemää laatua. Täällä tosiaan saa vatsansa täyteen herkkuja, varsinkin kun kaikki mitä jää yli menee meidän jääkaappiin ja meidän homma on tietysti popsia ne kaikki. Kirkolla esiteltiin myös kirkon työntekijät, naiset; jotka ovat kaikkien herkkujen takana, meidät harjoittelijat ja tämän lisäksi saimme kuulla kirkon historiasta. Puoli viideltä suuntasimme tanssistudiolle, jossa M18-tanssiryhmä oli valmistellut meille monia esityksiä sekä nuorten todistuksia. Kaikilla oli mahdollisuus maistaa brasilialaisten tekemää suklaaleivosta ja kanapiirasta sekä ostaa muun muassa t-paitoja ja tällä tavoin tukea tanssistudion toimintaa. Esitysten ja jutusteluiden jälkeen suomalaisporukka lähti kohti hotellia, mutta me jäimme seitsemältä alkavaan nuorteniltaan. Nuorten esitykset, todistukset ja nuortenilta saivat minut kiittämään Jumalaa, miten suuri ja mahtava Hän on. Miten Jumala vaikuttaa ja miten onnelliseksi ja iloiseksi Hän tekee ihmisen. Sanotaan myös, että hyvä ruoka, parempi mieli. Seuraava päämäärämme oli ruokapaikka. Minä, Minna, Mirkka ja Pasi istuimme taas King's pubissa. Monesko kerta tämä jo oli? Mutta miksipä ei, ruoka on hyvää ja tarjoilija puhuu suomea; ainakin joo- ja juujuu-sanojen verran. Matka kämpille meni hihitellen/nauraen, mikä tarkoittaa varmaankin, että kaikki oli hieman väsyneitä. Väsymyksestä huolimatta jaksoimme mennä juomaan porukalla teetä ja pelaamaan kommunistipokeria. Tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta se ei ehkä ihan onnistunut.

Silloin kun herätyskello soi, pitäisi nousta saman tien ylös, koska tänäänkin kävi niin, että kipitimme leivät kädessä Kutinan hotelille, josta matkamme alkoi kohti päivän ensimmäistä jumalanpalvelusta. Matka kesti sen aikaa, että ehdin nukahtaa. Perille tultaessa vastassa oli pieni kirkko ja iloisia ihmisiä. Pian kirkko oli täynnä ihmisiä ja laulu raikasi. Arvatkaa vaan mitä tapahtui jumiksen jälkeen… Oli yhteiskuva ja kirkkokahvit eli pöydät täynnä leivonnaisia ja niin monta lajia, ettei kaikkia vain pystynyt maistamaan. Ja taas syötiin, niin kauan kuin pieni reipas tyttö jaksoi käydä tarjoamassa kakkuja kirkkoväelle. Matkalla takaisin Kutinan hotellille Goran kertoi hieman itsestään ja täytyy sanoa, että on kyllä reipas poika. Koulusta kotiin tullessaan hän tekee läksyt ja sen jälkeen soittaa Elinalle, että olisiko kirkolla jotain hommaa, mitä voisi tehdä. Välillä hän pesee lattioita, tiskaa astioita, toimii suntiona, tekee kaiken sen mitä häntä vain pyydetään tekemään ja nauttii siitä, että saa auttaa. Hatun nosto Goranille! Puoli kahden aikaan olimme hotellilla, joten menimme reippaasti kauppaan. Ennen kahta saimme itsemme kuitenkin ulos kaupasta mukana muun muassa värkit ruokaan. Kämpille tultaessa teimme pastasalaatin ja söimme. Ehdin vielä ottaa päikkärit ennen päivän toista jumista, joka tällä kertaa oli ehtoollisjumalanpalvelus. Kirkko oli aivan täynnä, eikä kaikki mahtunut istumaan edes kirkon puolelle. Minä sain lukea VT:n ja UT:n tekstipätkät suomeksi ja toinen lukija luki samaiset tekstipätkät kroatiaksi. Jumis pidettiin siis molemmilla kielillä, joten myös saarna tuli suomeksi ja kroatiaksi. Seijan oli tarkoitus puhua kroatiaksi ja Elinan oli tarkoitus sitten kääntää Seijan sanomiset suomeksi. Välillä puheenvuorot menivät kuitenkin sekaisin ja Seija puhuikin vahingossa suomeksi ja Elina käänsikin sen sitten kroatiaksi. Saarna oli hyvä ja sai aikaan myös naurua pienten kommellusten takia. Tanssiryhmän nuoret olivat laulamassa ehtoollisen aikana sekä yhden oman esityksen ajan englanniksi. Heidän laulunsa olivat rauhoittavia ja tuli jotenkin tosi hyvä ja levollinen mieli. Kirkko oli täynnä ihmisiä, jotka puhuvat eri kieltä ja ovat eri maista ja kulttuureista, mutta silti siskoja ja veljiä Jeesuksessa Kristuksessa, yhtä isoa perhettä. Näiden ihmisten kanssa oli hyvä ja turvallinen olla. Ehtoollisjumalanpalveluksen jälkeen oli tarjolla makeaa ja suolaista syötävää. Taas sitä oltiin syömässä, huh huh. Oli aika sanoa myös hyvästit suomalaisporukalle, joka huomenna suuntaa takaisin Suomeen. Illalla saimme kuulla Minnan kaunista laulua ja Neno sai netin toimimaan, jee. Huomenna pitäisi jaksaa herätä niin, että olisimme 8 jälkeen valmiina lähtemään Zagrebiin. 

Lyhyesti sanottuna; hyvin menee ja kivaa on!

-Anne

Viikko takana!

Nyt on taas kaksi päivää menty eteenpäin. Viikko on menny kyllä hirveen nopeesti. Tälläkin hetkellä tuntuu, että justhan me herättiin ja nyt on jo ilta ja tehtiinkö me tänään edes mitään...

Vähän ehkä hävettää myöntää, mutta mä taisin nukkua eilen kahteentoista. Aamupalan jälkeen oli pakko mennä kauppaan, koska kauppa ei ollut auki kuin ehkä kahteen ja kaapista ei tuntunut löytyvän mitään ruokaa. Ruoaksi syötiin sitten nopeesti vaan kananugetteja ja pastaa ja puoli neljän aikaan oltiin Elinan toimistossa käymässä läpi jumalanpalveluksen kaavaa. Jumis alkoi viideltä, joten Diegolla ja Minnalla oli hyvin aikaa harjoitella jumiksen musiikkiosuutta. Viideltä kirkossa istui paljon vanhempaa väkeä, mutta myös nuorempaa porukkaa. Jumis oli hyvin samankaltainen kuin Virossa eli suurin osa ajasta seisottiin ja saarnan ja laulujen ajan sai istua. Etupenkissä istuessani mietin, että olipas hyvä idea, koska se oli sitä kurkkimista olan yli, koska istutaan ja koska noustaan seisomaan. Jumalanpalveluksen jälkeen jokainen meistä sai esitellä itsensä ja Elinan käänsi kaiken kroatian kielelle. Myös aiemmin Kroatiassa harjoittelun tehnyt Mikko oli nyt vaimonsa Priscillan kanssa lomareissulla. Hänen vaimonsa oli aiemmin osa M18-tanssiryhmää. Myös he saivat kertoa kuulumisiaan jumalanpalvelusväelle. Koko porukka kokoontui vielä yhdessä kirkkokahville ja pikku hiljaa jokainen alkoi lähteä kotia päin. Minä, Mirkka ja Minna jäimme vielä tiskaamaan astiat.

Tiskivuori hoidettu eli kämppää kohti. Päätimme kuitenkin jäädä ulos istumaan. Pian siinä olimmekin minä, Mirkka, Minna, Eeva-kissa ja Goran. Goran opetti meille kroatian kieltä. Ongelma oli se, että me emme osanneet tietenkään kroatiaa ja Goran osasi vain jonkin verran englantia. Opiskelu kuitenkin sujui ja varsinkin siinä vaiheessa, kun Goran haki suomi-kroatia sanakirjan. Sitten sana kerrallaan yritimme rakentaa lauseita kroatian kielellä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... Kyllä, paljon naurua ja iloisia naamoja. Parasta oli se, että yritimme selvittää jonkin aikaa sitä, että miten talo, pomo ja hevoset liittyvät yhteen. Asiaa jankattiin niin kauan, että Goran näki paremmaksi soittaa Elinalle. Pian selvisi, että Goran oli yrittänyt kertoa meille, että kirkon lähellä asuu nainen, joka omistaa hevosia. Voi että, no sovimme sitten että menisimme katsomaan hevosia yhdessä seuraavana päivänä sen jälkeen kun Goran pääsee koulusta.

Eilinen ilta, huh huh. Innostuimme tekemään kaiken maailman testejä netistä. "Mikä on älykkyysosamääräsi?", "Miten hyvä vaimo olet?", "Millainen on todellinen luonteesi?" yms. Joo kaikki oli ehkä hieman väsyneitä. Eilinen ilta piti sisällään siis naurua, testejä, ruokaa ja ehkä jo hieman käyneitä viinirypäleitä.

Tämä päivä oli vapaapäivä. Uni maistui taas tuttuun tapaan hyvin, eikai sitä nyt aikaisin kannata nousta. Siinä vaiheessa kun tulimme aamupalalle Priscilla ja Anna olivat tekemässä Rafaelloja. Anna siis opetti miten tehdään Rafaelloja. Semmosia kookospalloja; valkosia, kookoshiutaleita päällä, sisällä pähkinä. Kuva tietysti ketoo paremmin, mutta oli hyviä. Voi olla että mekin vielä päästään tekemään niitä Annan opastuksella.

Päivä on ollut aika sateinen, joten Goranin kanssa sovittu retki hevosten luo oli parempi siirtää toiselle päivälle. Mutta koska meillä oli vapaapäivä, se oli hyvä käyttää pyykinpesuun ja siivoamiseen. Minä ja Mirkka hoidimme siivouspuolen, kun Minna teki meille hyvä soijapastalaatikkoa. Nyt on siis joka nurkka putipuhdas ja mahat pullollaan hyvää ruokaa.

Ilta on menny aivan mukavissa merkeissä + mun ihme hihittelyt! Vähän tekis vielä mieli lähtee ulos käppäilemään jonnekin, katsotaan mitä tapahtuu.

-Anne

Energiaa kalapuikoista!

Voi ei mikä otsikko, mutta perjantai oli ihanan lämmin päivä, kyllä. Aloitetaan siitä, että nukuimme taas aika pitkään, yllätys. Aamupala oli kova pala purtavaksi, koska leipä jonka ostimme pari päivää sitten kaupan leipätiskiltä oli kovettunut. Joten tässä aamupalassa oli hieman enemmän haastetta. Aamupäivä meni mukavasti auringosta ja hyvästä kirjasta nautiskellen. Mä tein myös sen ensimmäisen kuvauskierroksen, joten tämä tekstinpätkä saa kaverikseen muutaman kuvan. Elikkäs meidän majoitusrakennus ja pieni suloinen kirkko.

Seuraavana ohjelmassa oli löhöilyä sängyllä ja ruokaa. Tämä oli kyllä erittäin hyvä idea, koska kuudesta seitsemään talo oli täynnä tömistelyä ja melua ja vaati siten täydet akut. Osallistuimme lasten kerhoon, jossa oli mukana kolme lasta; 2v, 3v ja 5v sekä heidän vanhempansa. Kerhossa vanhemmilla oli tilaisuus jutella keskenään sillä aikaa, kun lapset lekkivät kerhonpitäjän valvonnassa. Kerho alkoi jalkapallolla, tarkoittaa siis hurjia potkuja ja muutaman kerran sai kyllä pelätä silmälasiensa puolesta. Kerho jatkui sisällä aluksi tarinatuokiolla ja laululeikillä, joka kertoi myrkystä, koska myös kertomus oli myrskyaiheinen, "Jeesus tyynnyttää myrskyn". Voi että näillä lapsilla oli energiaa. Leikkiä oli pakko vaihtaa 5 minuutin välein, koska keskittyminen ei vain riittänyt sen pidemmäksi aikaa yhteen leikkiin. Kiitos lapsille, opimme eläimiä kroatian kielellä, mutta eipä niistä nyt enää kyllä muista kovinkaan montaa. Mutta täytyy nostaa hattua tälle herralle, joka oli niin täysillä mukana ja eläytyi jokaiseen hetkeen lasten kanssa. Hänellä on vastuullaan yhteensä 28 lapsen ryhmä, joten miettikää tämä kolmen lapsen energiamäärä moninkertaisena, apua. Tällä kaverilla on homma hallussa ja hän tuntui nauttivan todella siitä mitä teki. Lapset olivat aivan ihania; nauru, ilo ja energia, huikeeta.

Iltapala oli kyllä 5 tähden arvoinen; pastaa, ketsuppia ja kalapuikkoja, kyllä siitä täyteen tuli. Illalla myös Goran tuli käymään ja toi Minnalle apteekista lääkkeitä, jotka voisivat edes hieman helpottaa kipeää oloa. Tällä hetkellä moni on sanonut vointia kysellessä, että on hieman kipeä. Itse olen onneksi vielä tällä hetkellä säästynyt flunssalta. Se piti vielä sanoa, että Goran on ihan mahtava tyyppi. Täällä kirkolla se käy aina auttelemassa, tervehtii aina suomeksi ja on aina iloisella mielellä. Elina sanoikin, että hän tykkää kun saa auttaa täällä, ihan mahtavaa. Perjantai-iltana tuli valvottua aika myöhään, sitä se teettää kun jää youtubeen katsomaan kaiken maailman videoita.

Mitä tapahtuu kun valvoo myöhään? Totta kai seuraavana aamuna herääminen tuottaa ongelmia, varsinkin silloin kun pitäisi herätä herätyskelloon. Kello pärrästi yhdeksältä, mutta ylös pääsin vasta puoli kymmenen aikaan. Pirtsakkana vaatteet päälle ja aamupalan kautta kymmeneksi kirkkoon valmistelemaan kirkon nuorisopäivää. Nuorisopäivä alkoi 11, mutta nuoria saapui paikalle jo hyvissä ajoin ennen 11.  Nuorisopäivä piti sisällään opetusta, keskusteluja ryhmässä, lauluja, tutustumisleikkejä, pieniä työpajoja, hyvää ruokaa ja vielä vähän lisää ruokaa, niin ja muistinko mainita ruokaa. Ei tarvi kyllä pelätä sitä, että kuolisi nälkään, sen verran hyvin meitä täällä ruokitaan, kiitos siitä. Lauantai-iltamme jatkui nuortenillalla. Nuortenilta alkoi kello 19 ja se pidettiin tanssistudiolla. Jep, muistatteko kun puhuin aiemmin siitä, että mun tulee ikävä niitä pieniä "Jeesus" -tapahtumia. Näkisittepä mun hymyn tällä hetkellä, kun kirjotan tätä. Siis juuri nämä on niitä, mitä mä tarvitsen. Ylistystä, yhdessäoloa, opetusta ja paljon muita nuoria.  Ja nää nuoret, jotka olivat laulamassa siellä, aivan uskomattoman upeet äänet ihan jokaisella. Muutama onnenkyynel, kun tajuan miten upeeta tää on, miten mahtava Jumala onkaan. Ja se tunne, kun kuulet tämän tutun laulun tässä nuortenillassa. Tällä hetkellä kaikki on siis hyvin!

Open the eyes of my heart Lord
https://www.youtube.com/watch?v=wutmEjdbedE

-Anne

Tanssi, nauti ja hymyile!

Lähdetään eilisestä! Aamut on oikeastaan menny silleen, että ollaan nukuttu aika pitkään ja sen jälkeen tultu syömään aamupalaa ja oltu erittäin sosiaalisia eli jokainen on ollut oman tietokoneensa kanssa omassa nurkassa. Eilen oltiin lounastamassa Diegon ja Guton kanssa heidän mielestään siinä Kutinan parhaimmassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja jokaisen annos maksoi ehkä vähän yli 3 euroa. Vaikka hintana lukee esimerkiksi 25kn ja aluksii tuntuu paljolta, mutta kun tajuaa muuttaa sen euroiksi, niin hinta on erittäin pieni. Mutta kyllä tähän ravintolaan voin mennä toistekin, pojat olivat oikeassa. Lounaan jälkeen Diego ja Guto jatkoivat omia reittejään ja me kolme löysimme itsemme syömästä jäätelöä. Samalla kun istuimme syömässä jäätelöä, katselimme ympärillemme ja tarkkailimme ohi kulkevia ihmisiä. Bongasimme myös koruliikkeen näyteikkunan, jossa luki "Nakit -50%". Jonain päivänä täytyy ottaa ehkä selvää mitä niillä mahdetaan tarkoittaa. Eilen oli mukavan aurinkoinen päivä, joten vietimme tovin Kutinan isolla aukiolla. Suunnittelimme lauantain Nuorisopäivän vastuullamme olevaa osuutta; luvassa on muun muassa ponileikki ja Funky monkey.

Ennen viittä suunnistimme Kutinan kirjastolle, jonne Diego lupasi tulla meitä vastaan. Tapasimme myös Diegon tyttöystävän ja menimme yhtä matkaa tanssistudiolle. Tanssistudio oli täynnä menoa ja meininkiä, paljon energiaa pursuvioa nuoria tanssimassa ja viettämässä aikaa yhdessä. Pääsimme aluksi seuraamaan balettituntia ja jos tuolle tunnille aikoisi itse osallistua, täytyisi kiireesti ruveta kyllä venyttelemään. Tunnilla oli sekä tyttöjä että poikia ja jokainen oli hyvin kärryillä siitä mitä piti milloinkin tehdä ja välillä tahti oli sellainen, että itsekin alkoi hengästymään. Tuo laji vaatii kyllä paljon harjoittelua, itsekuria ja notkeutta, huh huh. Hipsimme tunnilta pois kesken kaiken, koska saimme tavata Elinan ja hänen miehensä ensimmäistä kertaa. Vaihdoimme nopeasti kuulumiset, jonka jälkeen Elina lähti lepäilemään, koska oli tullut kipeäksi. Me jäimme studiolle odottamaan, että lähtisimme Elinan miehen, pojan jonka nimeä en muista ja kahden Suomen vieraan kanssa syömään. Hah, kun muistais nimet niin kuulostaisi paremmalta kuin poika, jonka nimeä en muista. Odotellessamme ehdimme harjoitella ponileikin englanninkielisiä sanoja ja käydä läpi studion tanssitarjonnan. Studion viikkokalenterista löytyi myös laulutunti ja arvatkaa kuka niin on siellä laulamassa. Pääsimme näkemään myös M18- tanssiryhmän esityksen, kun he tanssivat meille. Ihan mahtava! Kun tuota esitystä katsoi ja sitä, miten jokainen nuori nautti tanssimisesta, sai myös mulle kyllä semmosen hymyn huulille ja sai ajattelemaan, että kiitos Jumala, kun annoit heille tällaisen lahjan, upeeta.

Tästä voitte kattoa, millanen meininki näillä nuorilla täällä on ja miten tärkee juttu tanssi näille nuorille on!
https://www.youtube.com/watch?v=xOq6PzcFDs0&list=UUwRDzrduCpWR9tv3E8c-g8g

Eilen illalla ruoka syötiin samaisessa ravintolassa kuin lounas. Annos oli niin valtava, että varmaan puolet lähti mukaan. Kun saavuimme takaisin kämpille kirkon kissa Eeva, joka jo aiemmin kävi luonamme vierailulla ja jonka Minna sitten kantoi ulos, oli tällä kertaa tuonut meille lahjan. Kynnysmatolla makasi kuollut hiiri, jee. No minä ajattelin viedä sen lapiolla pois, mutta kuokalla se onnistui melkeimpä yhtä hyvin. Kuokka oli nimittäin ainut järkevä työkalu mikä tuli vastaan. Hiirestä kuitenkin päästiin eroon ja jokainen pääsi nukkumaan.

Tänään aamulla olimme taas aika myöhään aamupalalla ja olemme saaneet jo jonkin verran kuittia Nenolta siitä, että nukumme niin myöhään. Siinä vaiheessa kun me tulemme ylös syömään, Neno on jo omassa työhuoneessa täydessä työntouhussa. Elina onneksi sanoi, että näin aluksi väsyttää varmasti, koska kaikki on niin uutta; kulttuuri, kieli... ja siten henkisesti raskasta. Aamupäivä meni siihen, että lähdimme ostamaan jokaiselle liittymää puhelimeen. Tuolla reissulla myyjä kuitenkin vahingossa rikkoi mun puhelimen, koska sim-kortti jäi jumiin ja samalla kun se monen eri työkalun avulla saatiin irti, puhelin rikkoutui niin, ettei se enää tunnista sim-korttia. Onneksi mulla oli vanhempi puhelin mukana, joka toimii ja Elinan kanssa teimme jo kauppaa hänen puhelimestaan; mulla on ehkä kohta myös iPhone. Tänään tehtiin myös pieni tutustumiskierros Elinan ja Nenon kanssa ja jokaínen sai kertoa itsestään sen tärkeimmän. Kävimme läpi myös jonkin verran sitä, mitä pääsemme tekemään tämän harjoittelun aikana. Tulossa on muun muassa tyttökerhon ja raamattupiirin suunnittelua; ns. kauneimmat joululaulut, jossa saamme olla esilaulajina ja erilaisia ryhmiä eri-ikäisille. Viimeiset kolme tuntia jokainen on ollut enemmänkin omissa oloissaan, pääasiassa koneella. Itellä on soinut taustalla Herz, Yadah, Kontrol ja Kls. Vähän on semmonen tunne, että haluaisin vaan lähteä ulos käppäilemään napit korvilla ja kattomaan millanen meininki siellä on. Nyt kun meillä jokaisella on oma avainnippu, niin voi kulkea vähän itsenäisemmin ja ottaa välillä sitä omaa tilaa.

-Anne

Ps. Mä saan tänne kyllä kohta kuvia, älkää hermostuko!

Vettä kengässä!

Tiistaipäivä piti sisällään tutustumista moniin uusiin ihmisiin. Tapasimme Nenon, joka esittele studion, jossa tehdään radiolähetyksiä ja joka on myös hänen työalueensa. Neno esitteli meille myös Kutinan kirkon, joka oli niin suloisen pieni. Illalla menimme kahvilaan Diegon ja hänen tanssijaystäviensä kanssa. Oli hassua, miten paljon he tiesivät Suomesta; pannukakku, sauna, piimä ja karjalanpiirakat olivat osa niistä hyvistä jutuista. Myös suomenkielisiä sanoja heitettiin ilmoille hienosti lausuttuina. Iloisia ja ystävällisiä ihmisiä!

Tämä päivä on ollut viileä ja sateinen, kumpparit olisi oikeasti ollu tosi hyvä juttu. Jokainen kuitenkin osti sateenvarjon sen jälkeen, kun kaupunkikierroksellamme alkoi satamaan ja hipsimme kirjastoon sateensuojaan. Tuntuu, että pakkasin mukaan ehkä liikaa kesävaatteita, villapaitoja olis saanu olla mukana enemmän. Kaupunkikierros päättyi ostosreissuun. Ostoskorimme pursusi kassalle mentäessä, mutta nyt meillä on ainakin tiskiharja ja ehkä päiväksi ruokaa ja vähän suklaata. Tän päivän ruoka oli pitsaa pakasteesta ja huomenna mennään sitte lounaalle näiden brasilialaisten tanssijoiden kanssa. Kuuden jälkeen jokainen meistä siirtyi omiin oloihinsa ja lopuksi meistä jokainen taisi olla päiväunilla omassa sängyssä. Päiväunien jälkeen aloimme valmistautua yhteistä illanviettoa varten. Pohdimme millaine mahtaa olla Kroatian aikakäsitys, että jos sovimme puoli yhdeksän, tarkoittaako se myös sitä. Sitten tajusimme, että he, joiden kanssa olemme menossa kahvilaan ovatkin brasilialaisia, minkähänlainen aikakäsitys heillä on. Diego tuli hakemaan meitä tasan puoli yhdeksän, joten täällä ei varmaankaan katsota myöhästymistä hyvällä. Puhuimme, että meistä jokainen tapaa vähän myöhästellä, mutta nyt on ehkä hyvä skarpata.

Jep päivä on ollut mukava, vaikka kastelinkin kenkäni astuessani vesilätäkköön ja kurapellon poikki kulkeminen oli kans erittäin hyvä idea. Tällä hetkellä on vähän outo fiilis. Täällä tosiaan ollaan kolme kuukautta, huh hei. Musta tuntuu, että Kls:n biisit tulee olemaan mulle se juttu, jotka rauhottaa mua siinä vaiheessa, kun tulee semmonen olo, että voidaanko mennä kotiin. Kls me ollaan kuunneltu jo moneen kertaan, jokainen meistä kolmesta on Kls-fani ja ne biisit vaan on... En osaa kuvailla sitä fiilistä. Monia suomalaisia juttuja ei saa täältä ja niitä tulee varmasti ikävä, mutta Kls:n biisit kulkee onneksi aina mukana.

Kls - Aurinko nousee
https://www.youtube.com/watch?v=ltI5TNHsAFg

Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä ja tulevasta yöstä! KLT <3

-Anne

Täällä ollaan!

Eilen aamulla herätyskello soi kuudelta, vielä viimeset tarkistukset, että kaikki on mukana ja aamupala. Pikkusiskolla oli vähän itkukurkussa, kun sanoin heipat ennenkö lähdin junalle. Isä vei mut tuttuun tapaan juna-asemalle ja toivotti hyvää reissua. Itku tuli kuitenkin vasta siinä vaiheessa, ku luin Suskilta tullutta viestiä. Junamatka ja bussimatka lentoasemalle meni vähän sumussa, mutta lentokentällä olin onneksi valppaana ja osasin suunnistaa oikeaan paikkaan. Pian me kaikki kolme reipasta matkaajaa; minä, Minna ja Mirkka olimme kokoontuneet yhteen kasaan valmiina viemään laukut ruumaan ja lähtemään kohti turvatarkastusta. Turvatarkastuksesta selvittiin, eikä kukaan onneksi jäänyt sen tarkempaan syyniin. Odotellessamme lentokoneeseen pääsyä pohdimme ehtisimmekö tosiaan vaihtaa konetta Münchenissä, vai pääsikö vain matkalaukut jatkamaan matkaa kohti Kroatiaa. No ensimmäinen lento sujui hyvin. Mirkka innostui kuvaamaan maisemia, minä luin kirjaa ja Minna pelasi eli jokainen sai aikansa kulumaan. Päästyämme Müncheniin nauroimme, että meidän täytyi lentokoneesta poistuessamme siirtyä bussilla terminaaliin, jossa kuljimme viittojen avittamina turvatarkastukseen, jossa jokaisen passi tutkittiin mielestäni aika tarkkaan ja sen jälkeen jokainen joutui vielä jonkinlaisen kameran tarkastettavaksi. Ja tämän jälkeen suunnistimme taas bussiin, jolla pääsimme lentokoneeseen. Eli lyhyesti sanottuna lentokoneesta bussiin, terminaalin kautta takaisin bussiin ja koneeseen, jep. Toinenkin lento meni hyvin, vaikka kone oli niin pieni ja heiveröinen siihen ensimmäiseen koneeseen verrattuna.

Jokaisen matkalaukku saapui turvallisesti Zagrebiin ja vastassa meitä oli nuori mies Diego. Jokaisen matkalaukku nostettiin autoon ja ajelimme Kutinaan. Automatkalla tuli tunne, jos kuitenkin mentäisiin takaisin kotiin, mutta Kutinaan päästyämme ja pienen kierroksen jälkeen aloin innostua ja mietin miten siistiä tästä mahtaakaan tulla. Diego esitteli meille muun muassa ruokakaupat, jäätelöravintolan ja kebabravintolan. Saavuimme pienen kirkon pihaan, jossa vastassa oli kaksi poikaa. Meitä tervehdittiin suomeksi ja tuntuu oikeasti siltä, että meitä on odotettu tänne. Veimme tavaramme majoituspaikkaan, joka sijaitsi kirkon takana.  Kuudelta saimme syödä päivällistä, joka oli tehty meille valmiiksi; perunaa ja kalaa, oi että. Päivällisen jälkeen päätettiin lähteä ruokakauppaan ja käyttää Diegon neuvomaa oikoreittiä. Tuo oikoreitti olisi kuitenkin vaatinut kumpparit, joten oli parempi mennä jalkakäytävää pitkin. Kauppaan mennesssämme kello oli noin seitsemän ja täysin kirkas sää, ei mitää tietoa pimeydestä tai illasta. Kun astuimme ulos kaupasta ennen kahdeksaa oli ulkona pilkkopimeää ja aloimme pohtimaan miten kauan me mahdoimme kaupassa olla. Ostosreissu oli mielenkiintoinen. Se meni kutakuinkin niin, että siirryimme hyllyltä toiselle, pysähdyimme, seisoimme rivissä ja mietimme mitähän tuo on tai tuo, no otetaan vaikka tuo. Suomessa on tottunut siihen että normaalisti ruokaostosten loppusumma on kahdenkympin paikkeilla, mutta nyt se olikin 148 ja risat. Menee vielä hetken, että oppii, miten paljon kuna on euroina. 

Ilta meni ruokia maistellessa, netti saatiin toimimaan, suihkusta tulee lämmintä vettä ja kaikki on hyvin. Aamulla heräsin siihen, että ulkona satoi eli ei auttanut muu kuin kaivaa laukusta villapaita päälle. Jep Suomen kylmyyttä pakoon etelän lämpöön. Tuntuu oikeasti, ettei me nyt niin kaukana Suomesta olla. Vastaan on tullut koivuja, voikukkia, Lidl, Ikea ja majapaikassa tulee fiilis kuin olisi mökkireissulla. Mutta tänään varmastikin lähdemme tutustumaan siihen, mitä Kutina pitää sisällään. Lämmintä vaatetta vain päälle ja menoksi, hyvä tästä tulee.

-Anne

Valmistautuminen vaihtoon!

Huomenna klo:7.49 lähtee juna Seinäjoelta ja siitä monen mutkan kautta mennään kohti Kroatiaa. Matkalaukku on kohta pakattu ja moneen kertaan tarkistettu, että kaikki on mukana. Musta tuntuu, että mä oon pakannu tälle kolmen kuukauden reissulle saman verran tavaraa, ku kolmen viikon Portugalin reissulle. Tuntuu myös, että noille Portugalin reissuille on ollu paljon haastavampi pakata, vaikka selvää on ollu että ainaki puolet laukusta vie treenikamat. Mutta niin, tää kolmeksi kuukaudeksi pakkaaminen on ollu paljo kivuttomampaa.

Huomenna pitäis sit hyvästellä Suomi hetkeksi aikaa ja lähtee kattoo millaset maisemat on Kroatiassa. Mun valmistautuminen vaihtoa varten on ollu muun muassa itkua, omenahilloa, metsiä, peltoja, kotijuustoa, rukoilua, jalkapalloa ja tietysti sitä pakkaamista.

Reilu viikko takaperin olin Tampereen torilla evankeliumijuhlassa ja voi että, noita juttuja mä tuun Kroatiassa kaipaamaan. Sitä, että kokoonnutaan kavereiden kanssa mitä mielenkiintoisimpiin tapahtumiin kuuntelemaan hyvää musiikkia ja ilosanomaa Jeesuksesta, ylistämään ja iloitsemaan yhdessä. Ja myönnetään, tuona iltana tuli itku. Pieni áhdistus siitä, että mä tosiaan lähden kolmeksi kuukaudeksi Kroatiaan, mutta myös siksi että ne ihmiset ja ne pienet "Jeesus" -tapahtumat, niitä tulee vaan ikävä. Ja Maata Näkyvissä -festarit, mutta ens vuonna sitte.

Viime viikonloppuna meille tuli kivoja vieraita, nimittäin siskon perhe tuli käymään. Sain kaks innokasta  apuria omenahillon tekoon. Tuli keitettyä muutama litra omenahilloa ja nyt pakastimes ei taida muuta ollakaa, ku hilloja. Samalla sitte tietysti syötiin hirvee määrä omppuja.

Parasta on kyllä ollu se, että mä oon saanu olla tiistaista asti kotona Jalasjärvellä. Maaseudun tyttönä on pitäny tehä ne pakolliset metsäretket ja "peltojen läpi" -juoksut, koska niitä maisemia ei varmaan Kroatiassa ensimmäisenä tuu vastaan. Ja sit laatuaikaa pikkusiskon kanssa; lautapelejä, muutama jalkapallomatsi, pyörälenkki, piilosta, naapurin kadonneen lampaan etsintää ja mitähän vielä. Ei myöskään saa unohtaa kotijuustoa, ruisleipää, ruismarjapuuroa, karjalanpiirakoita ja munavoita. Eli hyvä ruoka (+musiikki), parempi mieli! Jokaisella on omat tsemppimusansa ja tossa on osa mun tän hetken suosikeista!

Herz - Voittajana maalissa
https://www.youtube.com/watch?v=Jhv4pksZPVg&index=63&list=PL3g3Ci_gHJUHTngVfYmXuJE8Fq5Hu6vrU

Yadah - Saat elämäni
https://www.youtube.com/watch?v=Jq2WMAajLdg&list=PL3g3Ci_gHJUHTngVfYmXuJE8Fq5Hu6vrU&index=65

Kls - Tanssi
https://www.youtube.com/watch?v=Umsvp6oYEAE&list=PL3g3Ci_gHJUHTngVfYmXuJE8Fq5Hu6vrU&index=69

-Anne