Tanssi, nauti ja hymyile!

Lähdetään eilisestä! Aamut on oikeastaan menny silleen, että ollaan nukuttu aika pitkään ja sen jälkeen tultu syömään aamupalaa ja oltu erittäin sosiaalisia eli jokainen on ollut oman tietokoneensa kanssa omassa nurkassa. Eilen oltiin lounastamassa Diegon ja Guton kanssa heidän mielestään siinä Kutinan parhaimmassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja jokaisen annos maksoi ehkä vähän yli 3 euroa. Vaikka hintana lukee esimerkiksi 25kn ja aluksii tuntuu paljolta, mutta kun tajuaa muuttaa sen euroiksi, niin hinta on erittäin pieni. Mutta kyllä tähän ravintolaan voin mennä toistekin, pojat olivat oikeassa. Lounaan jälkeen Diego ja Guto jatkoivat omia reittejään ja me kolme löysimme itsemme syömästä jäätelöä. Samalla kun istuimme syömässä jäätelöä, katselimme ympärillemme ja tarkkailimme ohi kulkevia ihmisiä. Bongasimme myös koruliikkeen näyteikkunan, jossa luki "Nakit -50%". Jonain päivänä täytyy ottaa ehkä selvää mitä niillä mahdetaan tarkoittaa. Eilen oli mukavan aurinkoinen päivä, joten vietimme tovin Kutinan isolla aukiolla. Suunnittelimme lauantain Nuorisopäivän vastuullamme olevaa osuutta; luvassa on muun muassa ponileikki ja Funky monkey.

Ennen viittä suunnistimme Kutinan kirjastolle, jonne Diego lupasi tulla meitä vastaan. Tapasimme myös Diegon tyttöystävän ja menimme yhtä matkaa tanssistudiolle. Tanssistudio oli täynnä menoa ja meininkiä, paljon energiaa pursuvioa nuoria tanssimassa ja viettämässä aikaa yhdessä. Pääsimme aluksi seuraamaan balettituntia ja jos tuolle tunnille aikoisi itse osallistua, täytyisi kiireesti ruveta kyllä venyttelemään. Tunnilla oli sekä tyttöjä että poikia ja jokainen oli hyvin kärryillä siitä mitä piti milloinkin tehdä ja välillä tahti oli sellainen, että itsekin alkoi hengästymään. Tuo laji vaatii kyllä paljon harjoittelua, itsekuria ja notkeutta, huh huh. Hipsimme tunnilta pois kesken kaiken, koska saimme tavata Elinan ja hänen miehensä ensimmäistä kertaa. Vaihdoimme nopeasti kuulumiset, jonka jälkeen Elina lähti lepäilemään, koska oli tullut kipeäksi. Me jäimme studiolle odottamaan, että lähtisimme Elinan miehen, pojan jonka nimeä en muista ja kahden Suomen vieraan kanssa syömään. Hah, kun muistais nimet niin kuulostaisi paremmalta kuin poika, jonka nimeä en muista. Odotellessamme ehdimme harjoitella ponileikin englanninkielisiä sanoja ja käydä läpi studion tanssitarjonnan. Studion viikkokalenterista löytyi myös laulutunti ja arvatkaa kuka niin on siellä laulamassa. Pääsimme näkemään myös M18- tanssiryhmän esityksen, kun he tanssivat meille. Ihan mahtava! Kun tuota esitystä katsoi ja sitä, miten jokainen nuori nautti tanssimisesta, sai myös mulle kyllä semmosen hymyn huulille ja sai ajattelemaan, että kiitos Jumala, kun annoit heille tällaisen lahjan, upeeta.

Tästä voitte kattoa, millanen meininki näillä nuorilla täällä on ja miten tärkee juttu tanssi näille nuorille on!
https://www.youtube.com/watch?v=xOq6PzcFDs0&list=UUwRDzrduCpWR9tv3E8c-g8g

Eilen illalla ruoka syötiin samaisessa ravintolassa kuin lounas. Annos oli niin valtava, että varmaan puolet lähti mukaan. Kun saavuimme takaisin kämpille kirkon kissa Eeva, joka jo aiemmin kävi luonamme vierailulla ja jonka Minna sitten kantoi ulos, oli tällä kertaa tuonut meille lahjan. Kynnysmatolla makasi kuollut hiiri, jee. No minä ajattelin viedä sen lapiolla pois, mutta kuokalla se onnistui melkeimpä yhtä hyvin. Kuokka oli nimittäin ainut järkevä työkalu mikä tuli vastaan. Hiirestä kuitenkin päästiin eroon ja jokainen pääsi nukkumaan.

Tänään aamulla olimme taas aika myöhään aamupalalla ja olemme saaneet jo jonkin verran kuittia Nenolta siitä, että nukumme niin myöhään. Siinä vaiheessa kun me tulemme ylös syömään, Neno on jo omassa työhuoneessa täydessä työntouhussa. Elina onneksi sanoi, että näin aluksi väsyttää varmasti, koska kaikki on niin uutta; kulttuuri, kieli... ja siten henkisesti raskasta. Aamupäivä meni siihen, että lähdimme ostamaan jokaiselle liittymää puhelimeen. Tuolla reissulla myyjä kuitenkin vahingossa rikkoi mun puhelimen, koska sim-kortti jäi jumiin ja samalla kun se monen eri työkalun avulla saatiin irti, puhelin rikkoutui niin, ettei se enää tunnista sim-korttia. Onneksi mulla oli vanhempi puhelin mukana, joka toimii ja Elinan kanssa teimme jo kauppaa hänen puhelimestaan; mulla on ehkä kohta myös iPhone. Tänään tehtiin myös pieni tutustumiskierros Elinan ja Nenon kanssa ja jokaínen sai kertoa itsestään sen tärkeimmän. Kävimme läpi myös jonkin verran sitä, mitä pääsemme tekemään tämän harjoittelun aikana. Tulossa on muun muassa tyttökerhon ja raamattupiirin suunnittelua; ns. kauneimmat joululaulut, jossa saamme olla esilaulajina ja erilaisia ryhmiä eri-ikäisille. Viimeiset kolme tuntia jokainen on ollut enemmänkin omissa oloissaan, pääasiassa koneella. Itellä on soinut taustalla Herz, Yadah, Kontrol ja Kls. Vähän on semmonen tunne, että haluaisin vaan lähteä ulos käppäilemään napit korvilla ja kattomaan millanen meininki siellä on. Nyt kun meillä jokaisella on oma avainnippu, niin voi kulkea vähän itsenäisemmin ja ottaa välillä sitä omaa tilaa.

-Anne

Ps. Mä saan tänne kyllä kohta kuvia, älkää hermostuko!