Paljon asioita, jotka laittaa miettimään!

Lauantaina (18.10) nukuttiin pitkään! Perjantailta oli jäänyt lasagnea, joten syötiin se pois. Koko päivä oli oikeastaan valmistautumista nuorteniltaan. Mä otin päiväunet ja kaikki vaan diipadaapaili omiaan. Nuorteniltaa varten jokainen teki itselleen saparot, koska vietettiin Laun synttäreitä ja teemaan kuului saparot. Diego puhui hyvin ja sai kuulijat pohtimaan kyllä varmasti paljon omaa elämäänsä. Diegon puhe päätettiin yhdessä polttamalla laput, joihin puheen aikana jokainen oli saanut laittaa ajatuksiaan. Loppuilta oli pientä jutustelua ja herkkujen napostelua.

Nuortenillassa kuultiin tämä biisi. Tulee kylmänväreet tätä kuunnellessa ja katsoessa.

https://www.youtube.com/watch?v=i41qWJ6QjPI&index=75&list=PL3g3Ci_gHJUHTngVfYmXuJE8Fq5Hu6vrU 

Sunnuntaina (19.10), ylläripylläri tuli nukuttua pitkään ja istuttua koneella. Viideltä alkoi jumis ja se olikin päivän ainut työtehtävä. Minna lauloi ja soitti ja minä keräsin Goranin kanssa kolehdin. Jumalanpalveluksen jälkeen minä, Mirkka, Minna, Elina, Neno ja hänen vaimonsa Marija menimme syömään King's pubiin. Matkalla kotiin poikettiin ostamaan paahdettuja kastanjoita, joiden kuulemma piti maistua ostereilta ja vaahtokarkeilta, mutta tuota vaahtokarkkeja ne ei ollu nähnykkää, että semmonen uusi makuelämys.   Kämpillä sitten vain oltiin, tuo diipadaapailu kuvaa hyvin sitä mitä tehtiin.

Maanantaina (20.10) mä nukuin pitkään. Oli tiedossa lettupäivä, koska joku sai loistavan idean, en kyllä muista kuka.  Minä ja Minna käytiin hakemassa lettuvärkit kaupasta ja sitten tehtiin iso kasa lettu. Kun maha oli täynnä letuista ja hieman annatte laskeutua, lähdettiin iltalenkille. Loppuilta menikin sitten ihmesekoiluna. (Mentiin nukkumaan, mutta hirvee höpötys vain jatkui.)

Tiistaina (21.10) tuli herättyä siinä yheksän jälkeen. Puoli kymmenen aikaan oli työkokous yhdessä Elinan ja Nenon kanssa.  Mirkka ei pääsyt osallistumaan, koska oli oksentanut aamulla ja oli siten parempi jäädä lepäilemään. Minä ja Minna kävimme ohjauskeskustelut Elinan kanssa, jonka jälkeen minä, Minna ja Elina mentiin King's pubiin. Sen jälkeen mentiin ostamaan kaupasta ruokavärkkejä ja taas vähän jääteetä. Montakohan pulloa sitä on jo oikeasti ostettu? Päivä jatkui siten, että Minna meni tanssitunnille, mä kävin juoksemassa parin tunnin lenkin ja Mirkka jäi lepäilemään. Loppuiltaan kuului suihku, syömistä ja keskiviikon raamattupiirin läpikäyntiä.

Keskiviikkona (22.10) yöllä kahden aikaan heräsin siihen, että mahassa oli outo fiilis, oksentaako vai ei, sitten aamuyöstä viiden aikaan heräsin siihen, että ulkona oli pikkunen myrsky ja tuuli, ja aamulla herätyskellon soidessa puoli yhdeksän aikaan olisin mieluummin jäänyt sänkyyn lämpimän peiton alle kuin noussut ja lähtenyt päivän koitoksiin. Puoli kymmenen aikaan oli raamattupiiri, jonka minä vedin. Sen jälkeen minä ja Minna tehtiin ruokaa; lohikasvispastaa, joka otettiin mukaan Zoelle ja Zrinkalle. Zrinkan ja Zoen luona oltiin noin neljä tuntia. Tuo aika kului mukavasti leikkien, syöden, jutellen ja rukoillen. Takaisin kämpille ja seitsemäksi Kinoon katsomaan M18-tanssiryhmän esitystä. Esityksen jälkeen lähdettiin yhdessä King's pubiin syömään.  Hyvän ruoan ja jutusteluiden jälkeen tultiin kämpille.

Torstaina (23.10) mä heräsin vasta joskus yhdentoista jälkeen. Aamupalalla vaihdettiin kuulumisia Nenon kanssa ja tosiaan jos nukkuu liian pitkään niin siitä saa kyllä kuulla Nenolta. Mirkka loikoili tuossa vaiheessa vielä sängyssä, mutta pian me kaikki kolme istuimme ylhäällä keittiönpöydän ääressä.  Vaikka oli sadepäivä, päätettiin lähteä käymään urheilukaupassa. Saimme Thiagolta onneksi kyydin, niin ei tarvinnut kuin sitten kävellä takaisin kämpille. Kyllähän sieltä kaupasta jotain löytyi, nimittäin mulle housut ja Minnalle kengät ja hame. Tultiin takaisin kirkolle ja Mirkka meni ohjauskeskusteluun, Minna lähti pian tanssitunnille ja minä päätin tiskata. Neljän aikaan naiset tulivat tekemään joulukortteja. Minäkin sain noin kahden ja puolen tunnin aikana tehtyä yhden joulukortin. Pientä väkertämistä, kun kortteihin tehdään kuvioita pyörittelemällä papereita ja niistä sitten muodostetaan esim. kukkia ja kuusia.  Seitsemän aikoihin lopeteltiin korttipajassa. Korttipajan jälkeen mentiin kauppaan ostamaan ruokaa ja leffaevästä. Ennen leffailtaa minä ja Minna lähdettiin lenkille. Satoi ja oli aika kylmä, mutta suomalaiset kestää mitä vain. Kympin kävelylenkki, jonka aikana Thiago ja Filip tuli vastaan ja Thiago vielä toisen kerran. Thiago kysyi, että aiotaanko me selvitä ja hyvin selvittiin. Lenkki päättyi King’s pubiin, josta haettiin pitsat. Sitten suihkuun ja Elinan toimistoon pitämään leffailtaa. Ollaan saatu monta tanssivaa kaveria täällä Kroatiassa, joten Step up 1 oli hyvä valinta tälle illalle.

Perjantaina (24.10) herättiin kaikki siinä 11 aikaan Elina laittaessa viestiä. Kahdentoista aikaan lähdettiin lounaalle Elinan kanssa noin 15kilometrin päähän. Hyvän ruoan ja lämpimän juotavan jälkeen lähdettiin kaupan kautta kotikäynnille. Vastassa meitä oli kuuden hengen perhe; neljä suloista lasta, äiti ja isä. Pienin lapsista opetti meille sanoja kroatiaksi ja toimi reippaana opettajana. Kotiin lähtiessä saimme nähdä iloiset vilkutukset ja hymyilevät kasvot. Takaisin tullessa heitettiin Minna tanssitunnille ja Elina meni käymään postissa. Elinaa odotellessa takaisin, lappuliisa lähestyi juuri sitä parkkipaikkaa, jossa auto oli. Niin mitäs nyt tehdään? Minä: ”Sano sille jotain!”, Mirkka: ”Mitä?”, Mirkka hyppää ulos autosta: ”Dopar dan!”, lappuliisa tervehtii, kävelee ohi, eikä varmaan ollu edes mitään aikomustakaan antaa sakkoja, heh. Lidlin kautta mentiin kirkolle valmistelemaan elokuvailtaa. Viiden aikoihin kirkolle oli kokoontunut mukavasti lapsia katsomaan elokuva "Kuinka koulutat lohikäärmeesi 2".  Leffan jälkeen vastailtiin Minna esittämiin kysymyksiin. Tutustuttiin myös erääseen äitiin ja juteltiin hetken. Leffaillan jälkeen lähdettiin Elinan luo kylään. Elina piti meille taloesittelyn; iso vaatehuone ois kyllä kiva.  Ilta meni jutellen, jouluteetä juoden ja voileipiä mussuttaen. Ajeltiin hyvän musiikin tahdissa takaisin kirkolle. Minna paistoi alennuksesta ostetut lohet, mä söin varmaan kymmenen mandariinia ja samalla suunniteltiin lauantain pyhäkoulu.

Lauantaina (25.10) herättiin siinä yhdeksän jälkeen. Kymmeneltä alkoi pyhäkoulu, paikalle saapui kaksi lasta. Puhuimme siitä, miten taivas on lasten kaltainen. Lauloimme, rukoilimme ja leikimme. Pyhäkoulun jälkeen Minna teki ruokaa ja syötiin. Sitten oli vain pakko lähteä lepäämään viltin alle, koska oli kylmä ja väsynyt olo.  Nukuin jonkun aikaa ja sitten vain seilasin ympäriinsä ja jossain vaiheessa tein koulutehtävää. Kahdeksaksi mentiin studiolle katsomaan Hercules-leffaa, kun oli saanut ensiksi itseni ylös sängystä ja monien pyyntöjen jälkeen jaksoin lähteä mukaan. Ja onneksi lähdin, ilta oli kiva. Kompilla kämpille, jonka jälkeen löysimme itsemme keittiön pöydän äärestä syömästä ruokaa ja sipsejä.

Sunnuntaina (26.10) herättiin puoli kuuden jälkeen. Onneksi kelloja siirrettiin, niin saatiin tunti lisäaikaa yöuniin. Puoli 7 lähdettiin kohti uskonpuhdistuksen päivän jumista. Yhden pysähdyksen taktiikalla tultiin perille ja myös Neno oman autolastinsa kanssa. Jumalanpalvelus kesti noin tunnin ja kuvattiin tv:seen. Hyvä mennä eturiviin ja olla sekaisin laulunsanoista ja liikutella sitten suutaan ihan omaan tahtiin. Mahtaa näyttää hyvältä tv:ssä ja kun ihmiset sitten miettii, mitähän laulua tuo tyttö laulaa, heh. Jumiksen jälkeen oli vielä pieniä puheita ja kylttien paljastuksia.  Kaiken tämän jälkeen mentiin syömään yhdessä eli lounas alkuliemellä jälkkärileivoksia. Kun lähdettiin takaisin, minä ja Ruustinna vaihdoimme paikkoja eli kotimatkan istuin Nenon ja Goranin välissä. Käytiin tutustumassa myös Vukovarin joukkohautapaikkaan ja paikkaan jossa oli kidutettu ihmisiä ennen teloitusta, jonne nyt oli koottu kaikkien teloitettujen kuvat, nimet, löytynyt omaisuus ja luodit joilla heidät oli teloitettu. Lopuksi kävimme tutustumassa hautausmaahan; siellä oli myös tyhjiä hautoja niille, joita ei ole vielä löydetty.  Kaikki nämä paikat muistuttavat ihmisiä siitä mitä tapahtui näille yli 200 ihmiselle sodan aikana. Meille on jonkin verran kerrottu tapahtumien kulusta. Vukovarin piirityksen aikaan sairaalan luona tehtiin sopimusta siitä, että siviilit tuli vapauttaa. Samaan aikaan kuitenkin sairaalan takakautta on kuljetettu reilut 200 ihmistä teloitettavaksi. Kaikkien näiden paikkojen näkeminen sai hiljaiseksi; miten julma ihminen voi ollakaan. Tämän jälkeen lähdimme kutinaa kohti. Matkalla minä ja Neno lauloimme suomeksi bass'n Helenin laulua Taistelun. Totta kai oli myös pakko soittaa Kls, että sekin tulee tutuksi. Tultiin takaisin kirkolle ja noin 40min myöhemmin myös Minna, Mirkka ja Elina pääsivät kotiin pitkän päivän jälkeen. Sen verran väsyny olo, että menin nukkumaan ja yöllä kolmen aikaan heräsin, vaihdoin yövaatteet ja jatkoin unia aamuun asti. 

-Anne