keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Jumala on vaan niin mahtava!


Maanantaina (8.12) heräsin yhentoista jälkeen ja suihkun raikkaana menin aamupalalle teekupposen ja paahtoleipien ääreen. Aamupalan jälkeen lähdettiin pienimuotoiselle Kutina-kierrokselle ja kierrettiin vielä pari putiikkia ja suunnattiin sitten Konzumiin ostamaan ruokatarvikkeita. Tultiin kämpille tekemään ruokaa ja istumaan tietokoneen ääreen joksikin aikaa.  Pieni levähdystauko, ennenkö mentiin panikoimaan sitä, miten ihmeessä saadaan kaikki tavarat mahtumaan noihin tällä hetkellä erittäin pieniltä tuntuviin matkalaukkuihin. Jonkin aikaa asiaa pähkäiltyämme ja tavaroita pakkailtuamme kämppään astelivat Sini ja Mirkka, jotka palasivat Serbian reissultaan. Hirveä höpötihöpöti ja kuulumisten vaihtaminen ja pian tultiin siihen tulokseen, että mennään King's pubiin syömään. Kyllä sai kailottaa pöydässä, että sai äänensä kuuluviin, koska viereisessä pöydässä istui iso lauma kovaäänisiä ihmisiä. Veikkasivat meitä muunmuuassa kiinalaisiksi. Mukavan asian eli syömisen ääreltä oli pakko palata pakkailun pariin. Kymmentä vaille yhdeksän tulimme siihen tulokseen, että on pakko hankkia lisälaukku. Minä ja Mirkka juostiin hurjaa vauhtia Konzumiin ja hyvin ehdittiin. Nyt voi huolettaa ostaa vaikka lisää tuliaisia, heh. Päivän ihanin juttu oli Serbiasta, Annalta saatu kirje. Kirjoitin siis kirjeen uudelle ihanalle ystävälleni Annalle, koska tuntui, että minulla on vaan niin paljon sanottavaa hänelle. Sini vei kirjeen mukanaan Serbiaan ja tänään sain häneltä kirjeen, jota lukiessani vain hymyilin ja kiitin Jumalaa tästä ihmisestä, kaikista niistä sanoista ja ajatuksia, aivan mahtavaa. Jumala vaan on niin ihana. Hän antoi minulle mahdollisuuden tutustua tähän ihanaan ihmiseen. Miten paljon tulen oppimaan tältä ihmiseltä ja toivon, että hän voi oppia jotain myös minulta. Kiitos Jumala!!! Voi tätä ilon ja hehkutuksen määrää. Seuraavaksi hehkutan sitä, miten mahtavaa oli käppäillä Sinin kanssa pitkin Kutinan katuja ja jutella sekä pienistä että isoista asioista. Meinas ääni lähteä kaiken sen keskustelun ansiosta. Illalla paistettiin Minnan kanssa iltapalaksi kananmunia ja katottiin stand up-videoita taasen kerran YouTubesta. Loistopäivä, kiitos Iskä! Mutta kello löi jo kaksi, nyt nukkumaan. Kello soi nimittäin noin 3,5 tunnin päästä.

Tiistaina (9.12) kello pärrästi 5.30, vielä kymmenen minuuttia ja ylös sängystä. Vaatteet niskaan ja noin kakskyt yli 6 päästiin viimein lähtemään kohti bussiasemaa. Sini juoksi edeltä ostamaan lippuja, minä ja Mirkka tultiin perässä. Minä ja Sini odoteltiin bussiasemalla, mutta Mirkkaa ei näkynytkään. Bussi lähti viis minuuttia etuajassa ja me jäimme rannalle ruikuttamaan. Kuski taisi todeta, ettei tänne sitten muita ollutkaan tulossa vaikka eräs nainen sanoi, että olemme tulossa. Mirkkakin saapui asemalle, kun oli ensin yrittänyt laittaa porttia lukkoon, mutta portti ei ollut suostunut yhteistyöhön. No sitten Sinin kanssa todettiin vaan, että bussi meni noin minuutti sitten, jee. Seuraava bussi lähtisi puoli kahdeksan, joten jäimme asemalle odottamaan. Seitsemän aikaan lähdimme käppäilemään kohti kauppaa ostamaan jotain pientä syömistä. Odoteltiin kaupan oven takana kahden naisen ja yhden miehen kanssa. Pohdittiin, että kello on jo yli seitsemän, mutta kyllä se kauppa varmaan kohta aukeaa. Pian kaupasta astelee ulos nainen ostosten kanssa. Jep olihan se auki, mutta joko kukaan ei vain kävellyt tarpeeksi lähelle ovea, että se olis auennu tai sitten siinä oli jotain vikaa. No kauppaan päästiin, eväät kainaloon ja takaisin bussiasemalle. Puoli kahdeksan aikaan istuttiin bussissa ja toivottiin vain, että ehdimme Zagrebissa siihen bussiin, joka menee Plitvicen kansallispuistoon. No ei ehditty siihen bussiin mitä ajateltiin, mutta onneksi seuraavakin vaihtoehto oli aivan hyvä. Puoli yhdentoista bussia odotellessa istuimme ja joimme teetä ja kaakaota. Bussimatka Plitviceen kesti noin kaksi tuntia. Kun lähestyimme määränpäätämme, alkoi ulkona näkyä koko ajan enemmän ja enemmän lunta. Kansallispuistossa ihailimme varmaan neljä tuntia kaikkia niitä upeita maisemia. Vesiputouksia, vuoria, järviä, polkuja... Kaikki oli niin kaunista! Kun katsoi ympärilleen, tunsi itsensä niin pieneksi. Kyllä Jumala on luonut meille kauniin luonnon mitä ihastella. Vaikka kaiken sen rämpimisen jälkeen oli paikat ihan litimärkänä, oli niin onnellinen siitä, että lähti taapertamaan tuonne hankeen. Ehdittiin vielä nopeatsi käydä juomassa teetä ja ostamassa vähän matkamuistoja, ennen kuin bussi lähti kohti Zagrebia. Kaksi tuntia bussissa Zagrebiin ja siitä tunti toisella bussilla Kutinaan. Tuli ainakin päivän aikana bussissa istuttua, heh. Kun pääsi kämpille, laittoi vain heti lämmintä ja kuivaa vaatetta päälle. Illalla suunniteltiin seuraavan päivän raamista ja harjoteltiin draamaa sitä varten. Tuli siinä pieni vatsalihastreenikin tehtyä samalla.


-Anne

Ps. Onko siellä Suomessa yhtä paljon lunta?


2 kommenttia: